And the snow's on the ground.

Heipähei!

Niin se aika kuluu kiireisen ihmisen elämässä.

Nyt jo on tullu se vuoden ihanin aika. Rakastan joulua!

Viime vuonna lumesta ei ollu tietookan, mutta onneks

tänä vuonna saatiin luminen joulu.

Kaiken lisäks saan nauttia siitä, että Jesse on kotona mun

vieressä eikä Thaimaassa koko joulun aikaa niinkun yleensä.

Joulu on mun lempipyhä ja rakastan lahjojen ostamista ja väsäämistä.

Niitten antamisesta tulee niin hyvä olo. Ja onhan se kiva

lahjoja saadakki :P Viime viikonloppuna oli huikee meno

lukioitten yhteisissä pikkujoulubileissä. Kiitos kaikille seurasta.

Bileitten jälkeen seuraavana aamuna lähettiin Riinan

kanssa Helsinkiin shoppaileen joululahjoja. Meillä meni koko

päivä siellä ja näin Minttuakin Vapianon pastan merkeissä<3

Hirveesti ostettiin kaikkee, mutta itelle mulle jäi vaan 

yks kynsilakka, muut meni lahjaks.

Oon löytäny ihan mielettömän ihania kavereita itelleni koulusta
ja löysin taas sen idean, että minkä takia mä joskus hengasin
kavereitten kaa :o Sehän on ihanaa!
Niin siistiä saada välillä vähän tyttöjen aikaa ja juoruilua
kynsilakkojen äärellä...

Jesselle ja sen perheelle ostetut lahjat paketissa :)

Jesselle kudoin kahet villasukat, toiset raidalliset violetit ja toiset

sellasesta mustasta älyttömän pehmeestä pörrösukkalangasta.

Tilasin sille myös kuoret Photoboxista, oikeestaan vitsillä.

Ne on niin ällösöpöt, etten usko että Jesse niitä kauheen mielellään

käyttää... No ainaki ne oli kuulemma niin tiukat, ettei Jesse 

saa niitä pois puhelimestaan ;)

Jouluna meillä on aina tapana koristella kuusi aatonaattona.

Jouluaattona me sitten syödään aamulla joulupuuro,

käydään saunassa ja mennään jouluhartauteen Vatialan kappeliin.

Aamulla sain jo yhden lahjan, tän ihanan mekon BikBokista *_*

Tänä vuonna vietiin sitten kirkon jälkeen lahjat Jessen perheelle.

Kauniit elämäni naiset ;)

Illalla syötiin taas ihan hirveesti, jouluna tuntuu, että

joka paikassa harrastetaan pakkosyömistä, kai se kuuluu

joulun ideaan. Mutta äiti on keksiny, että salilla käyminen on hauskaa,

niin en oo ehtiny lihomaan. Ja parin päivän päästä mulla onki taas

reenit ja kolmas päivä alkaa taas esitykset.

Panostettiin Marjan kaa oikeen kunnolla piparitaloon tänä vuonna :p

Loma on tullu kyllä tarpeeseen. Huomaa tosiaan, että on tehny

paljon fyysistä reeniä, kun ekana lomapäivänä ei pystyny kunnolla

edes liikkumaan. Ihanaa kun saa vähän vapaata sirkukselta. Alkaa 

jatkuvat esitykset ja reeniä kuitenki ottaa aika lailla henkiseen

ja fyysisee terveyteen. Onneks oon aina tykännyt kehittyä ja mulle

se, että saan treenata, esiintyä ja olla sosiaalinen samassa harrastuksessa,

on tosi tärkeetä. Onhan se suuri kunnia olla esiintyvässä ryhmässä ja

mukana joulushowssa, olla yks niistä joita aina pienenä ihailin.

Noniin ja takas jouluun. Eilen olin Jessen suvun luona

syömässä vähän lisää ja illalla meille tuli sukulaisia kylään.

Nyt on tullu kaikki lahjat tutkittua läpi ja pelattua paljon lautapelejä

ja Xboxia.

En ois ikinä uskonu, että saan iPadin, kun mulle

luvattiin, että sellasta en saa pitkään aikaan. Kuitenkin

aattona lahjapaketista kuoriutui kultanen iPad Air 2 :oo

Kiitos isä! <3

Sen lisäks sain lahjaks:

Suoristusraudan ja vaatteita

Michael Korsin laukun ja yöpuvun

 Jesseltä VS:n tuoksupaketin *_* ja äitiltä JB-hajuveden...

Leffoja ja MW3, kyl musta vielä gamergirl saadaa...

Indiskan jättimukin yms.

Jessen perheeltä sain tän ihanan sisustustaulun

Sen lisäks Jesse oli muistanu vielä, että oon jo

pidemmän aikaa ettiny unisiepparia, nyt sain siltä

sitte semmosen ja vielä jättikoossa!!

Tänään meijän serkut Tallinnasta tuli kyläilemään ja
koko päivän ollaan pelattu änäriä, MW3:sta ja kaiken näköstä
eri koneilla.

Tärkeintä mulle joulussa on läheisten kanssa oleminen ja oon
niin onnellinen, että Jesse on kestäny mua joka päivä
ja se on mun vierellä nii pystytää rauhassa nauttimaan
pitkään nukutuista aamuista ja ensimmäisistä päivistä
moneen kuukauteen, kun saan nukkua pitkään ilman,
että mun tarvii lähtee kouluun tai sirkukselle *_*
Varautukaa taas ällösöpöilylle.

Rakastan sua kulta <3

Uutta vuotta ja biletystä odotellessa,

rauhallista joulunaikaa kaikille!

"May you build a ladder

up to the stars,

and climb on every rung.

May you stay

forever young."

xoxo

Kerttu

Niin ihana TeeYyKoo

Heips!

Aikaa on taas sirkuskiireiden ja muiden kanssa kulunu ja blogin kirjottelu 

valitettavasti jääny vähemmälle. Halusin kuitenkin nyt ottaa kantaa ajankohtaseen

asiaa. Meidän koulun opiskelijoita on tän päivän aikana puhuttanut paljon 

yhden tykkiläisen kirjoittama mielipideblogikirjotus TYKin epätasa-arvosta

ja kyseisen henkilön kokemista vääryyksistä meidän koulussa, Tampereen

yhteiskoulun lukiossa.

Oon yleisesti ottaen hyvin temperamenttinen ihminen ja 

provosoidun myös helposti. Koin kuitenkin, että mun ajatukset

on tarpeeks viilentyneet sille tasolle, että voisin oman kantani asiaan ottaa

ja tuoda esille. Toivon, että en loukkaa ketään.

Näin lähtökohdiltani mä oon vähän huonossa tilanteessa vastaamaan

lukion tilanteesta, kun oon TYKissä ollu vasta tämän syksyn. 

Voin kuitenkin monen ihmisen kanssa asiasta keskusteltuani 

ja monenlaisten näkökulmien perusteella väittää, että

en oo ainoo, jonka mielestä kyseisen opiskelijan mielipidekirjotuksessa 

on menty monessa asiassa vähän pieleen. 

Ensinnäkin, oon itse vielä keväällä ollut tällainen sinisilmäinen ysiluokkalainen,

joka "huijattiin" tähän kouluun puheilla hyvästä yhteishengestä. Mulla oli jo

entuudestaan paljon tuttuja TYKissä ja olin kuullu siis monesta asiasta.

Tiesin, mitä tykityksessä tapahtuu, mitä on jugurttipojat ja aamuperformanssit.

Tiesin paljon ja odotukset oli ihan huikeen korkeella.

Nyt moni voi väittää, että tää on vaan tätä ykkösen hehkutusta, mutta

yhdessäkään asiassa en oo vielä meidän lukiossa joutunu pettymään.

Oppilaista välitetään ja siitä pidetään jatkuvasti monelta eri taholta

huolta, että opiskelu sujuis mukavasti. En usko, että ykskään

tykkiläinen voi väittää, ettei joskus ois nauttinu jostain teemapäivästä,

bileistä tai muusta hmptyksestä. Meitä varten niitä vaan järjestetään.

Jokaisessa lukiossa voidaan varmasti olla samaa mieltä siitä, että

ykkösluokkalaiset on innokkaampia koulun yhteisiin tapahtumiin ja

ylipäätään opiskeluun osallistujia, kuin viimeisiä kuukausiaan koulussa

viettävät abit. Oon seurannu ihan vierestä yo-kokeisiin stressaamista

ja abivuoden ärsyyntyneisyyttä. Se on täysin ymmärrettävää,

että siinä vaiheessa ihminen jo haluaakin koulusta pois. Asia ei 

voi mitenkään olla koulusidonnainen.

Voitko sanoo rehellisesti, että et oo koskaan lukioikäs aikani puhunu

kenestäkään pahaa tai innostunut ympärilläs leviävästä juorusta?

Voiko kukaan muka tosissaan väittää, ettei oo koskaan kuullu

mitään kautta pahaa sanaa tai mitään juorua itsestään. 

En oo mitenkään kiusaamisen puolella

ja pahan puhuminen ei tietenkään oo sallittua, mutta tässä tullaan

taas tilanteeseen, jossa voidaan todeta, että myöskään tämä asia

ei vaan voi olla koulusidonnainen.

Kun mä tulin TYKiin koin heti, että saan sen verran huomiota, mitä

tarvitsen. Jos oon yhteisissä jutuissa mukana, mulla on kavereita.

Jos oon innoissani aulareiveistä ja muista jutuista, mun asenne koko 

koulua kohtaan pysyy hyvänä. Mä koen, että ihan kaikilla meillä on täysin 

tasa-arvoset lähtökohdat siihen, miten meidän lukioaika TYKissä tulee

kulumaan. Kukaan ei oo muita parempi tänne tullessaan ja erilaisuus 

hyväksytään. Oon ite aika pitkälle massateini ja kukaan ei oo

koskaan mulle siitä valittanu täällä. En siis myöskään usko

siihen, että erilaisuutta TYKissä jotenkin korostettaisiin ja

näitä "normaaleja" ihmisiä syrjittäisiin. Poikaystäväni

sanoja lainaten väitän, että jos joku on soittanu 15 vuotta

pianoo ja on siinä tosi hyvä, mutta ei kerro sitä kellekkään,

niin eihän kukaan myöskään esim. opettajista tiedä laittaa

kyseistä tyyppiä esiintymään. Jos osaa jotain, siitä voi sanoa ja yrittää päästä

juttuihin mukaan. Ainahan meistä löytyy myös niitä, jotka

luulee olevansa jotain suurempaa, kuin mitä oikeesti on, mutta näin

on jokaisessa koulussa, eikö vain?

Voin ihan rehellisesti myöntää itselleni, että en mä voi missään musikaalissa

esiintyä, kun ei mulla oo mitään lahjoja semmoseen. Voin kuitenkin nauttia

muiden lahjakkuudesta, opiskella tyytyväisenä ja nauttia ihan mahtavasta ilmapiiristä

koulun käytävillä. Mua ei oo kukaan kattonu koskaan pahasti, vaikka

mulla ois päällä mitä. En yritä olla erilainen, enkä myöskään tavallinen.

Oon mitä oon ja niin on muutkin, se TYKissä on parasta.

Mitä tähän eliittiin tulee, niin mua vähän naurattaa.

Faktahan on, että mitään "eliittiä" ei oo olemassa ennen kun muut ihmiset

keksii, että jotkut kuuluvat semmoseen. En usko, että kukaan

TYKin opiskelijoista on koskaan päättäny kuuluvansa tällaseen 

ryhmään, vaan asia on kyllä ihan katsojan silmissä.

Se on itsestäänselvyys, että ilmasutaidon lukiossa jotkut on lahjakkaita

esiintyjiä ja sosiaalisia ihmisiä, toiset taas tykkää vetäytyä omiin oloihinsa.

Jos tuntee kokevansa vääryyttä, sille voi tehdä jotain tai sitten on todennäkösesti

ihan väärässä koulussa. Outoa vaan, että sen huomaa vasta viimesinä

koulukuukausinaan, että vihaakin omaa opiskelupaikkaansa.

En oo tyytyväinen siihen, miten paljon negatiivista huomiota

tää asia on keränny. Voisin aika varmasti väittää monia keskusteluja käytyäni,

 että suurin osa meistä tykkiläisistä on sitä mieltä, että meidän koulussa

parasta on just se, että ilmapiiri on hyvä ja kaikki persoonat hyväksytään.

Tämmöseen hierarkiaan en usko enkä voi myöskään ymmärtää

miks tätä asiaa halutaan nyt jakaa negatiivisessa valossa,

kun monelle ulkopuoliselle voi jäädä tosi vääristyny kuva

meidän koulusta. Oon kuullu monista muista kouluista

paljon pahaa ja myös paljon pahemmasta "eliittitoiminnasta" kun

TYKissä väitetään olevan, enkä silti aio muita kouluja tuomita,

koska mulla ei oo subjektiivista kokemusta siitä, mitä

siellä tapahtuu.

Jos haluaa tuoda mielipiteensä ilmi, se on ihan okei ja

hyvä juttu, jos sen esittää asiallisesti. Koen kuitenkin, että tää

kyseinen mielipidekirjotus oli kirjotettu tosi yleistävästi ja pahaan

sävyyn. Ihmisten lokeroiminen ja nimittely sekä omien kokemusten

yleistäminen kaikkiin koulun 800 oppilaaseen on tosi epäkypsää.

Syytökset on suurelta osin vääriä,

varsinkin kun huomataan, että kyseinen teksti on aiheuttanut

meissä "lapsellisissa" tykkiläisissä niin paljon asiallista ja fiksua keskustelua. 

Me ollaan ihania ihmisiä, joista jokainen on mitä haluaa olla. Henkilökohtaset

asiat harvoin sopii tällasessa tilanteessa yleistämiseen ja meidän omat

persoonalliset tavat kestää pahan puhumista, erilaisuutta, samanlaisuutta

tai mitä tahansa elämään liittyvää, ei todellakaan oo pelkästään kiinni

siitä, onko meidän koulu TYK vai joku muu. Kaikki koulun toiminta on

tehty hyvän ilmapiirin ylläpitämiseksi ja oon vaan yks niistä useista

tykkiläisistä, joiden mielestä meidän koulussa ei oo mitään ongelmaa

erilaisten porukoiden tai hyvän opiskeluaseman/- ilmapiirin

kanssa.

Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti :)

Olen puhunut ja kiitän kaikkia tykkiläisiä siitä,

että koen tehneeni yhden elämäni parhaista päätöksistä,

kun tulin Tampereen yhteiskoulun lukioon.

Ollaanhan me ihan kaikki se jo yhdessä omin sanoin todistettu:

"Mitä te ootte?! -Paskaa!

Mitä teistä tulee?! - Eliittiä!"

Alas saa kommentoida ihan vapaasti ja toivonkin

kuulevani mielipiteitä asiasta lisää :)

Kisses, K

Overthinking is killing you.

Hupsheijaa!

Taas sitä on aikaa kulunu. Kyllä mä niin suunnittelen aina 

kirjottavani, mutta aina tulee jotain muuta tielle. Nyt kuitenkin

istuin tähän koneen ääreen ja ajattelin jotain teille mun ajatuksistani kertoo.

No tosiaan, ne hiukset tuli leikattua aika paljonkin lyhyemmiks

vaikka sitä ei ehkä ulkopuolinen niin hyvin huomaa :D

Piti jo aikasemmin laittaa näitä kuvia, mutta parempi myöhään kuin

ei milloinkaan. Kiitos Tiialle kuvaamisesta :)

Viime viikonloppuna meillä oli esiintyvän ryhmän Meidän stage -esitys,

jossa jokainen esiintyvän ryhmän jäsen, joka vaan halus, sai esittää

mitä tahansa. Me tehtiin Natalian kanssa vähän kokeiluna 

yhteinen pariakrobatianumero. Fitness-teema sai monet 

innostumaan ja esitystä olikin huippuhauska vetää.

Jatkoilla ruoka maistu ;)

Alkuviikosta mentiin mökille Jyväskylään mun perheen ja Jessen kaa.

Maanantai kulu ihanasti Peurungan kylpylässä,

kun äiti oli vielä varannu mulle hieronnankin. 

Selkä vaan aina temppuilee ja aiheuttaa ongelmia reenatessa.

Eipä tosta pienestä kivusta taida koskaan päästä eroon.

Kylpylässä polskuttelu oli ihanaa ja kun päälle

sai vielä hyvää ruokaa ja illan hyvässä seurassa, 

oli päivä ihan muy bien! ;)

Seuraavana päivänä Jesse lähti Tampereelle ja mä jäin

vielä perheen kanssa mökille sienestään ja kutomaan :D

Keskiviikkona reppuostosten jälkeen (tuli se kettureppu ostettua)

tulin junalla kans takasin Tampereelle.

Mökkireissun jälkeen ollaan oltu kotona ja mä oon käyny

vähän twerkkaamassa Hiphop Housen workshopissa :D

Mä en ois voinu enempää lomaa tarvita, kun just nyt.

Ja pian sekin on ohi. Mä en koskaan saa nukuttua tarpeeks vaikka haluaisinki.

Stressaan niin paljon kaikesta olemattomasta, että mun pää räjähtää.

Se ei hyödytä mua mitenkään enkä pääse pois mun luonteesta,

vaikka tiedostankin ihan hyvin, että siinä on kaikki pielessä.

Voisin ihan hyvin sanoo, että mä en elä oikeeta elämää.

Jokainen asia, ihan jokainen, mun pitää suunnitella

etukäteen. Ei sillai fyysisesti että nyt tehdään näin ja näin

vaan henkisesti asetan ittelleni kaikesta tavotteita.

Jos tää leffa ei nyt toimi nii mun ilta menee pilalle.

Jos otan ton sipsin nii valitan kuitenki koko päivän.

Oonpas taas lihonu, no alotan herkkulakon jo kolmatta 

kertaa tän päivän aikana.

Voi v**** miks mä sanoin noin, senhän

piti mennä näin.

Oon huono ihminen, oon huono tyttöystävä.

Voi paska, kaikki meni taas huonosti.

Itkettää, no itketään sitte.

Elän semmosessa noidankehässä. Jos oon tyytyväinen,

niin hitto vie mää keksin jonkun asian, joka ei oo siinä

tilanteessa oikein. Asetan paineet itelleni siitä miten mun pitää

suoriutua tietyistä ihan pienistäkin asioista, siitä miltä näytän,

varsinkin siitä miten mä kohtelen muita!

Oon tunteellisesti yliherkkä perfektionisti.

Se on pelottavaa.

Osaan mä nauttiakki. Mun elämässä on ihan hirveesti

hyvää ja yritän elää hetkessä. Mut omaa perusluonnetta on niin vaikee

muuttaa. Varsinkin kaikki mikä liittyy rakkauteen, on mulle

niin herkkää, että jos pienikin särö tulee, niin itken itteni kuiviin.

Se ei oo oikein, että näin käy. 

Elämä ei oo aina täydellistä ja mun pitäis oppia

ymmärtään myös niitä huonompia hetkiä.

Jos mä en välillä ota yhtä sipsiä, niin mulle tulee

aina vaan pahempi olo kun en syö mitään hyvää.

Jos suhteessa ei välillä oo riitoja,

se on ihan naurettavaa haave-elämää.

Jos en välillä anna itteni levätä,

ei reenaamisen tuloksetkaan voi näkyä.

Mutta silti,

haluun

pystyä

tekemään

enemmän.

24 tuntia ei riitä mulle.

7 päivää ei riitä mulle.

52 viikkoo ei riitä mulle.

Haluun olla täydellinen ja kontrolloida kaikkee.

Ei se oo päällepäin kaikessa mun tekemisessä.

Pystyn rentoutuun ja elään.

Mut aina tää ajatus kolkuttaa alitajunnassa.

Vaikka sitä en tiedostakkaan.

Haluun siitä irti.

Onneks mulla on sentään vielä rakkaita ympärillä,

harrastukset kunnossa ja ruokahalu tallella...

Haluisin taas vaan kesän ja ne ihanat hetket takasin,

kun mun sisäinen perfektionisti oli lomalla...

Kaikesta selvitään!! Mä teen parhaani, että jaksan ja tartun hetkeen

aina kun voin. Toivottavasti teillä on kaikilla

ollu hyvä loma :) Kommenttia ja ehdotuksia stressin

purkamiseen ja perfektionismin helpottamiseen saa laittaa! 

"I know we all got issues, baby.

But I'd rather work on this with you

than to go ahead and start with someone new,

as long as you love me."

xoxo

Kerttu

Onko minua, jos et ole siinä?

Hejssan!

Nopeestihan se aika menee, kun on niin paljon tekemistä.

Nyt on kuitenkin koeviikko lopuillaan ja mulla on ollu vaan aikaa nukkua 

ja rentoutua, (tietenkin reenaamisen ja lyhyiden koulupäivien lisäks.)

Pari viikkoo sitten meillä oli tykitys, eli TYKin versio

lukion ekaluokkalaisten nahkiaisista eli koulun "kasteesta".

Päivä oli ihan mahtava, ainakin johonkin asti :D Mun rakkaat ystävät

päätti pukea mut Jesseks. Jesse on tunnettu koulussa siitä, että aina kun on

mahdollista, se juoksentelee ympäri koulua neonvärisissä borateissaan,

karvalakki päässä. Mun asu oli siis boratit, karvalakki, peruukki ja Jessen

jättikokonen huppari. Päivän jälkeen oli hiiieman härö olo, kun oli vilautellut

paljasta pyllyään Keskustorilla... xD

Polvet ja koko kroppa oli kipeenä ja kurkku käheenä kaikesta abien

palvomisesta, kelmutetuksi joutumisesta ja hevosenjortikasta.

Illalla oli tietenkin tykityksen jatkot Jalkasaaressa. En ymmärrä miten

niin pienelle kalliolle mahtu niin paljon porukkaa :D Vähän ehkä häiritsi

se, kun meni johonkin porukkaan ja kyseli et mistäs te ootte niin ehkä yks

oli Tykistä, kolme Rellulaisia ja loput jostain Kangasalan amiksesta.

Tarkotus olis kuitenkin, että suurin osa ihmisistä olis Tykistä, vaikka tietenkin 

Rosendahlin rantaan varmasti joku muukin eksyy.

Viime viikonloppuna mun muu perhe lähti mökille ja mä jäin

Jessen kanssa kaksin meille koko viikonlopuks. Ainoo ärsyke oli tietenkin

viime torstaina alkanu koeviikko. Nautittiin toistemme seurasta,

katottiin Band of brothersia, luettiin kokeisiin ja rentouduttiin.

Viikonloppu oli ihan mahtava ja haluan sen takas nyt!

 Mun vaimoaines ei päässy kovin hyvin testiin,

koska lauantaina syötiin Jessellä ja sunnuntaina ravintolassa.

Miten musta tuntuu, ettei Jesse luota mun kokkaustaitoihin?

Sunnuntaina meillä tuli vuosi siitä, kun alettiin seurusteleen.

Hui aika menee nopeesti! :o

Mä olin järjestäny Jesselle pienimuotosen aarteenetsinnän, että se

löytäis sen lahjan. Olin perjantaina käyny Pyynikin näkötornilla

viemässä sinne vihjeen ja maksanu Jesselle munkin ja colan valmiiks.

Kun sitten sunnuntaina vihjeidensä mukaan Jesse meni kahvilan

kassalle ja kertoi tilanteen, ei kukaan tietenkään tiennyt asiasta mitään.

Kyllä niin ärsytti, ettei mitää rajaa. Ehkä mun pitää vaan lopettaa

suunnittelu ja jännien jutskien järjestäminen...

Lopulta kävin sitten ite hakemassa munkin ja limsan Jesselle

enkä muuta saanut kun säälittävän anteekspyynnön.

Aarteenetsintä päättyi Turtolan Citymarketin pihaan.

Siksi, etä tatatatadaa meijän ekat treffit oli sen parkkipaikalla xD

Annoin Jesselle siellä lahjan, liput Sami Hedbergin ens 

perjantain standup-keikalle Tampere-taloon.

Jesseltä mä sain ihanan sydänkorun, johon oli kaiverrettu meijän nimet

ja päivämäärä 14.9. Jessellä on toinen puoli sydämestä, mulla toinen.

Korun mukana sain runon:

"Kirjoitin nimesi hiekkaan,

mutta aalto huuhtoi sen pois.

Kirjoitin nimesi taivaalle,

mutta tuuli huuhtoi sen pois.

Kirjoitin nimesi sydämeeni,

sieltä ei sitä kukaan voi viedä."

Joku sanois varmaan että ällösöpöö, mutta mun mielestä kaikki

tommonen on niin ihanaa <3 Lisäks sain vielä ruusun ja Jesse vei 

mut syömään Astoriin maailman parasta pihviä *_*

Kiitos kulta! <3

Ei sitä voi koskaan olla tarpeeks kiitollinen siitä,

että on joku vierellä, joka kestää kaiken hyvän ja pahan. Oon välillä 

niin helkkarin ärsyttävä. Silti aina on se joku, jolle puhua 

ja jonka vieressä nukkua, kun kaikki muu tuntuu pahalta.

Ois vaikee kuvitella enää, miten mun aivot pysyis

kasassa ja sydän paikallaan ilman Jessee.

Ei oo mitään parempaa, kun rakkaus :)

Tää viikko on ollu mulle pelkkää rentoutumista, koska viimenen koe 

oli jo maanantaina. Mitään muuta en kyllä enempää ois toivonukkaan,

kun tällasta. Mun vaihtelevat mielialat ja stressaantuneisuus oli jo viedä

musta voiton. Maanantaina nähtiin pitkästä aikaan Mallan kanssa ja 

lähdettiin vähän fiksuina nuorina naisina leikkimään Ikeaan :D

Lopulta matkaan lähti Pate Parsakaali ja ihan oma orkidea :P

Ens kerralla meen sinne kyllä äiti-sponsorin kanssa,

koska Ikea on täynnä sisustuskamaa, jonka haluun vielä huoneeseeni

tunkea. Laittelen kuvaa sitten myöhemmin, kun oon sisustukseen tyytyväinen :)

Eilen kävin kattomassa If I stay -leffan. Voi herranjumala kun oli hyvä!

Suosittelen kaikille, varsinkin tytöille :D Se oli varmaan just semmonen

teinihömppä, mutta siks mä siitä niin tykkäsinkin. Enkä oo muuten

IKINÄ itkeny leffassa niin paljon. Koko elokuvan ajan mä, Riina ja

Melina vaan vollotettiin siellä. Onneks me ei oltu ainoita.

Tänään kävin kampaajalla. Monimutkasen pohdinnan jälkeen päätin,

että nyt napsastaan sitten kunnolla ja mun mieletä pituudesta lähti tosi

paljon. Kuulemma tukka näyttää kuvassa pitemmältä kun on oikeesti.

Äskön laitoin vielä sävytteen päähän ja oon tosi tyytyväinen tulokseen.

Kiitos kaikille, jotka jaksaa edelleen lueskella.

Kirjottelen taas heti kun ehdin :) Onnee kaikille 

kokeisiin, älkää stressatko niin paljon kun mää.

Oon ahdistunu jo teidän kaikkien puolesta.

"Kun huomenna rakastamme

toisiamme enemmän kuin eilen,

voitko kuvitella kuinka paljon

rakastamme ylihuomenna?"

Kisses, K

Good food and high heels.

Moi!

Lukiolaisuus alkaa pikkuhiljaa sulautua päähän ja enää ei oo niin

ihmeellistä ja outoo. Vaikka mahtavassa paikassa edelleen ollaan ;)

Viime viikolla ryhmäytyspäivä suju hyvin, vaikka huhua kuulinkin,

että ennen koulun säästötoimia samainen päivä on vietetty Torpalla...

Suju se niin koulullaki, vaikka kaikki kisat hävittiinkin koko 14G:n voimin.

Ens viikolla vastaan on tulossa TYKITYS... 

Kauhun- ja innostuksensekaisilla tunteilla odotan.

Viime viikonloppu oli täynnä hyvää ruokaa ja panostuspukeutumista :D

Kelpas siis mulle.

Lauantaina tuli Pättiniemen riparin kaks isosta ja kolme pikkusta meille.

Pidettiin kuuden tähden illallinen. Aiotaan kiertää kaikkien luona

syömässä. Se arviointipuoli vähän unohtu. Ei sen niin väliä,

kunhan on hauskaa! Kiitos illasta <3

Mun pikkuset :*

Janika nauttii suuresti ja Valtteri ihan innostu mun pannacottasta ;)

Oon ihan täystuho keittiössä, joten homma oli mun kokkaustaidoille 

ihan hyväks. Siinä oli kyllä monta kertaa jo muilla kokkausta seuranneilla

pinna kireellä, kun mä sähläsin keittiössä. Ehkä mä vielä joskus opin,

niin mustakin tulee vaimoainesta. Oon kuitenkin tyytyväinen mun kokkauksiin

lauantai-illalle. Alkuruuaks oli tomaatti-mozzarellasalaattia, 

pääruuaks kana-nacho-texmex -pataa ja jälkiruuaks pannacottaa. 

Yllättävää kyllä, suuremmilta ongelmilta säästyttiin :D

Sunnuntaina lähettiin brunssille suvun kanssa viettämään

mummin 90-vuotispäivää. Mummi onkin mun ainoo isovanhempi.

Muita en oo ees ehtiny näkemään, kun ne on kuollu ennen ku synnyin. 

Mummikin asuu Kemijärvellä, niin harvoin näkee.

Oltiin siis syömässä kolmen tunnin brunssi Klaus K -hotellissa.

Se ruoka oli niin ihanaa. Alkuruoka oli buffet täynnä kaikkee mielettömän 

hyvänmakusta. Pääruuaks söin pihviä ja jälkiruuaks oli taas buffet, 

joka oli täynnä vohveleita, brownieita, juustokakkuu, pannacottaa ja hedelmiä.

Sai herkkulakko jälleen kerran päivittäisen kolauksensa.

En oo ikinä varmasti syöny niin paljon kolmen tunnin aikana.

Sitten koko loppupäivän olikin huono olo :D

It was worth it.

Alluakin näki taas! <3 ja si tos on toi yks mursu.

Leidit jonossa

Aina mä oon käskyttämässä muita, noita pikkusiakin *_*

Mun on tän lisäks myös pakko jakaa mun materialismionnellisuutta.

Mulla ei oo koskaan ollu mitään tyyliä, eikä oo nytkään, mutta mun asuvalinnat

on ainakin viimesen parin viikon aikana ollu aika mielenkiintosia, mut tykkään 

kun voin pukee päälle mitä vaan :D

Toi huppari/farkkutakki tuli ostettua Primarkista Lontoosta ja

vihdoin Tampereen H&M:lle tuli noi maailman ihanimmat sukat!!!

Niitä sitten hain hyppytunnilla juosten Hämeenkadulta ihan onnessani!

Mukaan lähti samaisesta liikkeestä myös nää

Superman-legginsit. En oo ikinä osannu käyttää tämmösiä,

mutta hitto vie nyt opetellaan :D

Korviin tarttu myös pari korvista lisää,

mutta äitille lupasin, että enempää lävistyksiä ei tuu :D

En mä ny laske korviksia ees mikskää ihmeelliseks,

että oo äiti tyytyväinen kun en päässy ees alkuun :P

Lukiolife ja circuslife jatkuu.

Näillä mennään kohti uusia tuulia

ja tuskaista stressiä. Pitäkää peukkuja!

Ja muistakaa ostaa ne joulushow-liput ajoissa ;)

"If I have 8 ice cubes

and you have 13 bananas,

how many pancakes can

fit on the roof? Purple.

Because aliens don't

wear hats."

xoxo

Kerttu