Heissulivei!
Tänään mä päätin, että on aika elvyttää mun
sisäinen bloggaaja taas henkiin. Koulu on
alkanu ja monenlaiset uudet tuulet puhaltaa.
Ajan jakaminen kaikelle mahdolliselle on
siis
osoittautunu välillä hankalaks ja oon
joutunu
vähentään bloggaamista.
Mutta täällä mä olen taas,
jeij!
Varoitus: hirveetä parisuhdehöpötystä,
syvää
analysointia ja turhaa ällösöpöilyä.
Älä
lue, jos kuulostaa pahalta :D
Oon tosiaan tässä ny elelly jo 84 päivää
"inttileskenä".
Joku aika sitten selvis,
että vaikka kuinka
jätkä yritti, ei toiveita
kuunneltu ja Jesse
siirty aliupseerikoulutukseen,
tutummin aukkiin.
Luultu 255 päivän palvelus
muuttukin 347 päivän
palvelusajaks, mikä
tarkottaa sitä, että Jesse
kotiutuu 16.6.
just sopivasti ens vuoden juhannuseks...
En haluu kuitenkaan leikkiä mitään uhria tässä,
koska Jesse kuitenkin on se, joka ajan palvelee.
Sotilasvalansa Jesse vanno pe 21.8. Porissa
ja
alokasaika oli onnellisesti ohi.
Ensimmäistä kertaa koulun alun jälkeen
Jesse
on nyt kokonaisen viikonlopun kiinni.
Vois sanoo,
että ollaan siis onnekkaita.
Aikasemmin gines
on ollu vaan pari kertaa niin,
että mulla on
ollu kauheesti kaikkee muuta
ja en oo ehtiny
murehtia. Nyt kuitenkin tavallinen
syysarki
pyörii omaa rataansa ja tää kiinniolo
on
saanu mut tosi yksinäiseks. Toissaviikolla
Jessen piti olla kiinni, mutta se pääsikin
yhen yön lomille. I'm one lucky bitch, right?
En kuitenkaan
ite sanois niin, koska syyslomamatkan
ansiosta ens
viikonlopun jälkeen käy niin,
ettei nähdä
kolmeen viikkoon. Ja sellaselle
joka on
tottunu toisen jokapäiväseen näkemiseen,
se on hankalaa.
Oon käyny paljon keskustelua
tästä aiheesta.
Suurimman osan ajasta
ihmiset ajattelee,
että oon ihan säälittävä, jos
valitan. Mutta
en mä oo eläny kaukosuhteessa,
en oo tottunu
tälläseen ja syksyä elettäessä
kaiken kiireen
keskellä se rakkaan olkapää vois
olla avuks.
Joka tapauksessa mun täytyy
olla tyytyväinen
siihen, että nähdään suhteellisen
usein, kun
Jesse on saanu asiat siellä hyvin
toimimaan.
Eletään omaa erillistä elämäämme
kumpiki
tahollaan, mutta viikonloput on aina
tosi
tärkeitä jaksamisen kannalta.
Vaikka ei
paljoo oiskaan ehtiny viikolla jutella,
on viikonloppuna taas ihan samanlaista kun
ennen. Riitelyyn ja turhaan säätämiseen ei jaksa
kuluttaa energiaa, kun aika on niin rajattua.
Meillä tuli kaks vuotta täyteen pari
viikkoo sitten
14.9. Päivää me juhlittiin
puhelimen välityksellä.
Mä sain viikonloppuna
Jesseltä lahjaks superhienon
Remington Silk epil
5 in 1 -epilaattorin.
Ja voin kyllä sanoo, että
on hintansa väärti vehje.
Suosittelen kyllä
kaikille ihokarvoistaan kärsiville
olennoille tätä langatonta monen vaihtopään
epilaattoria, joka oikeesti ajaa myös tosi
lyhyet karvat pois. Ja sitä voi käyttää suihkussa!
Mä kudoin Jesselle sukat ja annoin
herkkupaketin
mukaan Nibizan (Niinisalon paratiisi)
lämmössä avattavaks.
Ens viikolla se saa
vielä toisen
lahjan, jota oon työstäny pitempään.
Siitä
sitten myöhemmin ;) Hullua ajatella,
kuinka nopeesti se aika vaan menee. Kohta
mä jo täytän 18 ja ollaan tunnettu Jessen
kanssa siitä lähtien, kun olin 14...
Mutta tosiaan, lukion toka vuosi on ny
pyörähtäny
käyntiin ja mitään muuta en
odota kun lomaa :D
Arki rullaa perusaikataululla,
eli niin, että
aikaa ei oo mihinkään ja silti
mä säädän kaikkee
koko ajan. Hyvin on vielä
tähän asti pärjätty. Välissä tässä on ollu
Weekend festival, Tykitystä, reenaamista
ja kaikennäköstä muuta.
Postauksen lämpöö -otsikko viittaakin
siis moneen asiaan. Kaipaan
lämpöön, aurinkoon! Lisäks kaipaan sellasta
rauhallista lämpöstä mielentilaa, jonka toivottavasti
saavutan lomaillessa ja lopulta kaipaan tietenkin
Jessen lämpöö. Sitä kaikkein tärkeintä läheisyyttä.
Onneks tätä kaikkee on luvassa.
Syyslomalla lähen perheen kanssa 10 päiväks
Portugaliin ja Jessen saan taas ens viikolla kotiin.
Tässä muuten linkit edellisiin
Se meni inttiin -postauksiin:
Yritän nyt taas elvyttää bloggaamistani
ja olla vähän aktiivisempi. Syksy
on kaikilla kiireitä täynnä, mutta
ajatusten purkaminen tänne on mulle
kyllä tärkeetä. Kiitos kaikille,
jotka jaksaa mun kirjotelmia lukee!
"Ollaan vanhempii ku koskaan ennen,
ja nuorempii ku tullaan ikin olemaan.
Meil on silmää biomassan kauneudelle
ja kiistaton halu mennä kovempaa."
Ihanaa syksyn jatkoo!
xoxo
Kerttu
