Kuinka ollakaan, yli viikko
taas vierähtäny ja paljon kerrottavana.
Siitä on nyt melkein tasan kuukausi,
kun Jesse käveli ensimmäistä kertaa
Niinisalon porteista sisään. Paljon on
ehtiny tapahtua niin siellä, kun täälläkin.
Tulin siis viime viikon torstaina Pärnusta
Tallinnan kautta laivalla kotiin, koska Jesse
sai pidennetyn viikonloppuloman.
Alunperin mun oli tarkotus tulla kotiin
vasta tällä viikolla, mutta selvis, että
Jesse onkin kiinni tän viikonlopun ja
koska ens viikonloppuna on Weekend-
festarit, meille ois tullu tosi pitkä aika
näkemättä.
Olin siis torstai-iltana kotona ja pääsin
heti Jessen seuraan. Koko viikonloppu
oltiin tauotta yhessä. Makoiltiin, syötiin,
katteltiin Pakoo ja käytiin myös
kattomassa Magic Mike XXL!
Sitä leffaa voin suositella kyllä ihan kaikille
naispuolisille henkilöille, jotka tätä lukee.
Voisin kuitenkin väittää, että Jesse ei
kyseisestä miesstripparielokuvasta
ollu ihan niin innoissaan...
Sain Jesseltä ihanan armeijanallen,
joka pääsi myöhemmin osallistumaan
mun manikyyrisessioon :D
Viikonloppu oli ehkä yks ihanimmista
meijän suhteen aikana, kun molemmat oli
asennoitunu siihen, että viikonloppu on
meille kahdelle, eikä kumpikaan ollu sopinu
mitään muuta. Mutta kaikki hyvä loppuu
aikanaan. Sunnuntai-iltana puki
kurkkusalaatit taas päälleen ja vei
mut kotiin. Itkuhan siinä pääsi,
vaikka niin vannoin, että kyyneltäkään
en tirauta...
Yleisesti oon pärjänny näin
inttileskenä ihan tosi paljon paremmin,
kun odotin. Oon kehitelly mukavaa
tekemistä ja purkanu tunteita
kirjeisiin, joita oon sitten Jesselle lähetelly.
Saan sillai myös kehittää omaa
luovuuttani, että piristäisin mahdollisimman
paljon toisen pitkiä päiviä.
Mikään ei pidä
paremmin paikkansa, kun se, mitä Jessen
äiti mulle sano. Kaikkein vaikeinta on
kun rakas lähtee takasin lomilta. Niin ihanan
viikonlopun jälkeen mun ikävä on ollu paljon
pahempaa kun ennen sitä.
Toisaalta taas on ihan hirveen rentouttavaa
vihdoin nähdä paljon niitä kavereita, joita
arkisin ei nää kun aika on pyhitetty koululle,
sirkukselle ja parisuhteelle. Kun koulua ei oo
ja parisuhdetta hoidetaan kirjeiden (joita on tullu
kirjoteltua jo useita sinne aitojen sisäpuolelle)
ja tekstareiden avulla, jää aikaa huomattavan
paljon itelle ja kavereille.
Suurin suunnitelmahan mulla on nyt
keskittää aikaa liikuntaan ja terveelliseen
ruokavalioon. Se onnistukin Jessen
lähdön jälkeen hyvin, kun jäin yksin kotiin
ja maksoin torstaihin asti kaikki ruuat ite,
ennen kun loppuperhe tuli purjehtimasta
kotiin. Rupesin niin pihiks, etten syöny
päivittäin paljon mitään :D
Enimmäkseen söin puuroo ja paistettua sipulia
ja tomaattia. Oon maailman huonoin kokki,
oikeesti... Sen ansiosta mun hienoin ateria
oli mun keskiviikkona kokkaama makaroni-
jauhelihamössö. Olihan siinä sentään kolme
ainesosaa. Olin suorastaan ylpee itestäni :D
Ensimmäinen yö oli pahin, koska
en oo siis koskaan ollu pidempää aikaa
yksin kotona. Ja jos oon ollu ilman vanhempia,
niin kuitenkin Jesse on ollu aina seurana.
Yllättäen rupesin keksimään kaiken
maailman kauhuskenaarioita siitä,
mitä mulle voi yksin tapahtua.
Onneks Maria oli meillä myöhään
ja teki mulle tosi mahtavat pikkuletit!
Niistä tulikin hienot kiharat seuraavana päivänä.
Muina öinä mulla olikin sitten
ystäviä seurana. Aurinkokin ehti paistaa
parina päivänä ja pääsin myös pitkästä aikaa
salille. Kiitos tytöt henkisestä tuesta
ja ihanasta seurasta mun home alone-
kokeilun aikana :D
Olin koko ajan
niin kiireinen, etten ehtiny kunnolla
edes tekeen kotitöitä. Mutta siivoominen
ja ruohon leikkaaminen pitääkin tehä
just ennen kun vanhemmat tulee kotiin,
eikö?
Tajusin, että pyykkääminen,
siivoominen ja talosta yksin huolehtiminen
vie ihan hirveesti aikaa isossa omakotitalossa.
Toivottavasti en siis koskaan tuu asumaan
yksin, ainakaan kaksioo isommassa kämpässä.
Tää viikko oli kyllä mielenkiintonen
ja sinäänsä opettavainen, kun tajusin
vihdoin kuinka kallista ruoka on ja kuinka
epäitsenäinen mä oon tälläsissä asioissa.
Kuitenkin selvisin ja sain kehuja
talon siisteydestä ;)
Oli ihanaa nähdä Jessee pitkästä
aikaa ja nauttia sen seurasta ihan
tauotta koko ajan. Me ei yleensä sellasta
harrasteta, kun molemmilla on omat
juttunsa ja yleensä ollaan yötä
sen yks tai kaks kertaa viikossa
Lisäks mulla oli tosi hauskaa
kavereiden kanssa ja sain vielä
rauhassa lomailla, ennen kun koulu alkaa.
Ja sehän alkaa ihan liian pian.
En kuitenkaan haluu masentaa teitä,
koska tätä Suomen hellekesää on kuitenkin
jäljellä meillä opiskelijoilla vielä
puoltoista viikkoo...
Toivottavasti tällänen
inttileski-tyylinen postaus on
mukavaa luettavaa, koska aion
tästä tilanteesta päivittää aina
sillon tällön tulevaisuudessakin.
Jos et oo vielä lukenu, käy
kurkkaamassa myös
Se meni inttiin; Part 1
Lisäks mulla on kysymys muille
bloggaajille. Miten saan muokattua
blogin mobiiliversiota just sellaseks
kun haluan? Se meinaan haluaa
itsepäisesti toimia Bloggerin kaavojen
mukaan, vaikka blogin ulkoasun
oonkin mukauttanut!
Help me!
"I've fallen for every
second I get to spend with you,
even though they'll always
leave me wanting more."
Kisses, K
taas vierähtäny ja paljon kerrottavana.
Siitä on nyt melkein tasan kuukausi,
kun Jesse käveli ensimmäistä kertaa
Niinisalon porteista sisään. Paljon on
ehtiny tapahtua niin siellä, kun täälläkin.
Tulin siis viime viikon torstaina Pärnusta
Tallinnan kautta laivalla kotiin, koska Jesse
sai pidennetyn viikonloppuloman.
Alunperin mun oli tarkotus tulla kotiin
vasta tällä viikolla, mutta selvis, että
Jesse onkin kiinni tän viikonlopun ja
koska ens viikonloppuna on Weekend-
festarit, meille ois tullu tosi pitkä aika
näkemättä.
Olin siis torstai-iltana kotona ja pääsin
heti Jessen seuraan. Koko viikonloppu
oltiin tauotta yhessä. Makoiltiin, syötiin,
katteltiin Pakoo ja käytiin myös
kattomassa Magic Mike XXL!
Sitä leffaa voin suositella kyllä ihan kaikille
naispuolisille henkilöille, jotka tätä lukee.
Voisin kuitenkin väittää, että Jesse ei
kyseisestä miesstripparielokuvasta
ollu ihan niin innoissaan...
Sain Jesseltä ihanan armeijanallen,
joka pääsi myöhemmin osallistumaan
mun manikyyrisessioon :D
Viikonloppu oli ehkä yks ihanimmista
meijän suhteen aikana, kun molemmat oli
asennoitunu siihen, että viikonloppu on
meille kahdelle, eikä kumpikaan ollu sopinu
mitään muuta. Mutta kaikki hyvä loppuu
aikanaan. Sunnuntai-iltana puki
kurkkusalaatit taas päälleen ja vei
mut kotiin. Itkuhan siinä pääsi,
vaikka niin vannoin, että kyyneltäkään
en tirauta...
Yleisesti oon pärjänny näin
inttileskenä ihan tosi paljon paremmin,
kun odotin. Oon kehitelly mukavaa
tekemistä ja purkanu tunteita
kirjeisiin, joita oon sitten Jesselle lähetelly.
Saan sillai myös kehittää omaa
luovuuttani, että piristäisin mahdollisimman
paljon toisen pitkiä päiviä.
Mikään ei pidä
paremmin paikkansa, kun se, mitä Jessen
äiti mulle sano. Kaikkein vaikeinta on
kun rakas lähtee takasin lomilta. Niin ihanan
viikonlopun jälkeen mun ikävä on ollu paljon
pahempaa kun ennen sitä.
Toisaalta taas on ihan hirveen rentouttavaa
vihdoin nähdä paljon niitä kavereita, joita
arkisin ei nää kun aika on pyhitetty koululle,
sirkukselle ja parisuhteelle. Kun koulua ei oo
ja parisuhdetta hoidetaan kirjeiden (joita on tullu
kirjoteltua jo useita sinne aitojen sisäpuolelle)
ja tekstareiden avulla, jää aikaa huomattavan
paljon itelle ja kavereille.
Suurin suunnitelmahan mulla on nyt
keskittää aikaa liikuntaan ja terveelliseen
ruokavalioon. Se onnistukin Jessen
lähdön jälkeen hyvin, kun jäin yksin kotiin
ja maksoin torstaihin asti kaikki ruuat ite,
ennen kun loppuperhe tuli purjehtimasta
kotiin. Rupesin niin pihiks, etten syöny
päivittäin paljon mitään :D
Enimmäkseen söin puuroo ja paistettua sipulia
ja tomaattia. Oon maailman huonoin kokki,
oikeesti... Sen ansiosta mun hienoin ateria
oli mun keskiviikkona kokkaama makaroni-
jauhelihamössö. Olihan siinä sentään kolme
ainesosaa. Olin suorastaan ylpee itestäni :D
Ensimmäinen yö oli pahin, koska
en oo siis koskaan ollu pidempää aikaa
yksin kotona. Ja jos oon ollu ilman vanhempia,
niin kuitenkin Jesse on ollu aina seurana.
Yllättäen rupesin keksimään kaiken
maailman kauhuskenaarioita siitä,
mitä mulle voi yksin tapahtua.
Onneks Maria oli meillä myöhään
ja teki mulle tosi mahtavat pikkuletit!
Niistä tulikin hienot kiharat seuraavana päivänä.
Muina öinä mulla olikin sitten
ystäviä seurana. Aurinkokin ehti paistaa
parina päivänä ja pääsin myös pitkästä aikaa
salille. Kiitos tytöt henkisestä tuesta
ja ihanasta seurasta mun home alone-
kokeilun aikana :D
Olin koko ajan
niin kiireinen, etten ehtiny kunnolla
edes tekeen kotitöitä. Mutta siivoominen
ja ruohon leikkaaminen pitääkin tehä
just ennen kun vanhemmat tulee kotiin,
eikö?
Tajusin, että pyykkääminen,
siivoominen ja talosta yksin huolehtiminen
vie ihan hirveesti aikaa isossa omakotitalossa.
Toivottavasti en siis koskaan tuu asumaan
yksin, ainakaan kaksioo isommassa kämpässä.
Tää viikko oli kyllä mielenkiintonen
ja sinäänsä opettavainen, kun tajusin
vihdoin kuinka kallista ruoka on ja kuinka
epäitsenäinen mä oon tälläsissä asioissa.
Kuitenkin selvisin ja sain kehuja
talon siisteydestä ;)
Oli ihanaa nähdä Jessee pitkästä
aikaa ja nauttia sen seurasta ihan
tauotta koko ajan. Me ei yleensä sellasta
harrasteta, kun molemmilla on omat
juttunsa ja yleensä ollaan yötä
sen yks tai kaks kertaa viikossa
Lisäks mulla oli tosi hauskaa
kavereiden kanssa ja sain vielä
rauhassa lomailla, ennen kun koulu alkaa.
Ja sehän alkaa ihan liian pian.
En kuitenkaan haluu masentaa teitä,
koska tätä Suomen hellekesää on kuitenkin
jäljellä meillä opiskelijoilla vielä
puoltoista viikkoo...
Toivottavasti tällänen
inttileski-tyylinen postaus on
mukavaa luettavaa, koska aion
tästä tilanteesta päivittää aina
sillon tällön tulevaisuudessakin.
Jos et oo vielä lukenu, käy
kurkkaamassa myös
Se meni inttiin; Part 1
Lisäks mulla on kysymys muille
bloggaajille. Miten saan muokattua
blogin mobiiliversiota just sellaseks
kun haluan? Se meinaan haluaa
itsepäisesti toimia Bloggerin kaavojen
mukaan, vaikka blogin ulkoasun
oonkin mukauttanut!
Help me!
"I've fallen for every
second I get to spend with you,
even though they'll always
leave me wanting more."
Kisses, K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti