Joillekin elämä on yhtä sirkusta. Toisille sirkus on elämä.

Huhhuh, nyt se on ohi!

Päättötyö meinaan. Vuoden paniikki ja stressi purkautuu. 

Oikeesti koko mun kevät on tähdänny tähän.

Tuntuu epärealistiselta.
Viime syksystä lähtien oon siis pääni puhki miettiny sitä,
miten saisin yksin ihan omin avuin kasattua parhaimman esitykseni koskaan.
Yksinhän mun ei sitä tarvinnut tietenkään esittää tai toteuttaa,
sillä mun päälaji sirkuksella on tuo pyramidit ja kolminakrobatia.
En tiedä mistä mulle sitten aihe ja juoni poksahti päähän.
Sirkuslaisten mielestä oon aina niin pelleilijä ja positiivinen, että mun teema oli suorastaan kauhistus.
Skitsofrenia.
Päätin tehdä esityksen siitä, kuinka sairastun skitsofreniaan pahan eron jälkeen. Kaks mun akrobatiakaveria ois sit ne ihmiset mun päässä, jotka käskee mut tekemään kaikkee.
Halusin jotain ylitaiteellista ja tunteellista.
Oikeesti aiheen tutkiminen oli tosi pelottavaa.

”Skitsofrenia (vanh. jakomielitauti, pirstomielisyys) on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Todellisuudentajun heikkeneminen, tunteiden ja ajatusten välisen yhteyden ja johdonmukaisuuden katkeaminen sekä tahtoelämän ja ajattelutoimintojen häiriintyminen ovat skitsofrenian keskeisiä oireita. Skitsofreniaa sairastava voi usein nähdä erilaisia hallusinaatioita.

Aistiharhat eli hallusinaatiot ovat aistimuksia, jotka koetaan todellisina ilman ulkoista, aistinelimeen kohdistuvaa ärsykettä. Aistiharhoista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin potilas kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja.”

Musta tuntuu et tää aihe oli jotenki mulle tapa purkaa stressiä ja kaikkia patoutuneita ahdistuksia mun sisällä. Kun pääsee lavalle päästämään tollaset tunneryöpyt esiin, se on ihan huippua tehdä näin rankan aiheen kautta.

Pelkäsin et oon tosi paljon aikataulusta myöhässä ja kohta huomasinkin et hei! mullahan on kaikki suunnitelmat ja musiikit sun muut valmiina. Temppujakin alko olla runsaasti ja kaikki suju hyvin.

Emma on pysyny mun esityksessä koko vuoden mukana ja meistä onkin tullu ihan superyyberhyvät ystävät :P <3

Kaikki alko talven lopulla sujuakin ihan huippuhyvin ja kaikki edessä näytti hyvältä.
Kunnes… elämä päätti tehä mulle temppunsa.
Toinen esityksessä olevista kavereista on vaihtunut ennen esitystä kolmesti.
Neljännen kaverin, Viivin, kanssa ehdittiin siis lopulta
laittaa esitystä kasaan vain viikon ennen virallista esityspäivää.
Oon tosi kiitollinen Viiville siitä, että se vaan jätti kaiken muun ja tuli pelastaan mun esityksen.

Voitte kuvitella miltä musta tuntu, kun sekään ei riittäny
vaan mun piti tosiaan olla toi kolme viikkoo kipeenä…
Olin ihan varma, että mitään päättötyötä ei tuu.
Tää on ollu mulle yks isoimmista jutuista ikinä ja se oli vaarassa tuhoutua kokonaan.

Valmistautuminen esityksiin vei meiltä kaikilta kauan aikaa. Olin lupautunut mukaan Susan esitykseen businessasussa tylsäksi ihmiseksi tekemään vähän taikuutta. Ja lupasin myös tehä Melinalle Fenix-linnun maskin. Oon ylpee siitä, millanen maskista loppuen lopuksi tuli.
Kiirettä kyllä piti koko viikon!

Sirkus on mulle yks ihan hullun iso perhe, varsinkin mun ryhmä PanPurit… 

joo, älkää juuttuko siihen nimeen :D

En koskaan vaan vois jättää sirkuksen harrastamista yhtäkkiä.

Sitä ei jotenkin normaalisti ajattele kuinka tärkeetä kaikki tää on mulle, mutta kun esiintyy, kaiken vaan tajuaa. Sirkusta ei pysty selittään kellekään. Se on kaikkee muuta kun ihmiset luulee. Se on elämäntapa.

Oon ihan hirveen ylpee siitä, että kaikkien mahdollisten vaikeuksien jälkeen saatiin kuitenkin mun suureelliset unelmat ja suunnitelmat virallisesti tekniseksikin toteutukseksi ja sain huippuarvostelut esityksestä! :)

Mä vaan rakastan esiintymistä yli kaiken.

Anteeks kun vikan kuvan laatu on huono, se on kännykkäkuva edelliseltä päivältä.

Helpottuneet lapsoset heti esityksen jälkeen:

Aika hyvin noita ruhjeitakin sai aikaseks, mulla on niin herkkä iho ja ei toi reeni mitää helpointa oo. Joskus sitä tulee raavittua ja hakattua itteeään sinne sun tänne.

No pain no gain.

Täytyy myöntää, että tällä viikolla mun paras kaveri on ollu chilimagnesiumvoide!

Apteekista ystäväni hankin ja se on pelastanu mut ihan totaalisesti.

Tänä keväänä mun selän notkeus on meinaan ottanu aikamoista takapakkia 

kun mun selkä on ollu jumissa enemmän kun laki sallii. 

Sen takia selkä on siis myös aina kipee, kun reenaan. 

Tää voide kuitenkin tekee niin, että joka kerta kun alkaa reenata tai on lämpimäsä paikassa, 

voide lämpenee iholla imeytyessään ja selän lihakset on kun tulessa. 

Lihakset pysyy siis itsestään lämpimänä enkä oo koko viikolla satuttanu itteeni 

vaikka selkänotkisteluja sun muuta oonkin tehny.

Nyt se on ohi ja syksyllä nokka kohti uusia haasteita esiintyvässä ryhmässä ja Sorin Sirkuksen

joulushowssa! .o

Tänään käytiin Valkeakoskella tapaamassa ystäviä ja pikkuserkkua, kun siellä oli tanssillisen voimistelun valtakunnalliset kisat (kai?), joissa Iisalmen Kipinät oli mukana.

Oli ihana nähdä hyviä kavereita taas pitkästä aikaa. Iisalmessa ei tuu niin usein käytyä.

Sen jälkeen meninkin taas sirkukselle kattomaan esiintyvien Meidän Stagee ja istuin sisällä,

vaikka aurinko paisto täysiä ulkona… Itkettää vieläkin.

Illan hengailin ton mun pellen kanssa ja mietin miten ihmeessä mun Vespa on ottanu osumaa.

Ratkasua ei keksitty.

"Goodbye"
she said,
"I'm off to join the circus!"


xoxo
Kerttu

My sun sets to rise again.

Hellurei!

Viime postauksesta onkin kulunu jo jonkin aikaa.

Arvatkaa vaan oonko edelleen kipeenä… Kolmatta viikko vedellää.

Kun kuumetauti oli ohi, astu tilalle angiina. Antibioottia toisen perään.

Mulla ei vaan tosiaankaan oo enää varaa olla kipee, 

mun sirkuksella tähän mennessä tärkein esitys, päättötyö, on lauantaina.

Päättötyötä on työstetty koko vuosi ja siihen kuuluu se, että

jokainen sirkuslainen, joka on tällä tasolla, toteuttaa ihan kokonaan itse esityksen,

kaikki lavastukset, musiikit, maskit ja teknisen puolen. Ilman apua.

Mulla ei vaan tosiaankaan oo ollu pelissä yhtään tuuria.

Mulla on akrobatiajutuissa nyt neljäs tuuraaja esitykseen kaveriks…

Toivottavasti enää ei käy mitään ja selvitään lauantain yli ilman, että joudun teho-osastolle.

Oon ollu nyt koulussa pitkästä aikaa vaikka olo ei mikään hyvä ookkaan.

Mä en vaan oikeesti jaksa olla enää kipee, nii sit vaa päätin, että näillä mennään.

Oli olo mikä tahansa, nii mä käyn sirkuksella ja muuta. 

Vaihtoehtoja ei oikeesti oo.

Kaikkee oon tehny ja hirveesti touhunnu, 

ei varmaan tee hyvää mut mä sairastan si myöhemmi.

Pääsiäisenä riitelyn ja kaiken muun sähläyksen jälkeen porukat lopulta tuli hakemaan

mut Jesseltä niin, että mut raahattiin sitten meijän mökille Jyväskylään.

Ei ois yhtään huvittanu, mutta kai se teki jonkun verran hyvää kun sai levättyä.

Ei se vaan taudeilta pelastanu.

No, aurinko paisto ja syötiin hyvää ruokaa ja käytiin kylpylässäki.

Ihanaa oli tulla takasin ja saada selville, että Jesse oli pessy mun Vespan :o Kiitos! <3

Sehän jäi siis niille kun mä lähdin mökille.

Maanantaina reenasin, niinku nyt joka päivä on tullu tehtyä.

Illalla pidettiin perinteisesti mun ja mun pikkusiskon yhteiset synttärit naapureille.

Ihmiset vähän katto kun shortsit päällä ajoin skopalla Siwaan ostaan sipsejä.

Tuli kiire enkä jaksanu pukee, ei siinä kyllä kuuma tullu, täytyy myöntää.

Vaikka tää sairastelu oikeesti syö mua kyllä aika vahvasti henkisesti ja sisäsesti,

oon mä kuitenkin tosi ylpee siitä, että saan sen esityksen kokoon.

Tänään oli ensimmäinen kenraaliesitys ja tehtiin koko numero musiikkiin.

Meni tosi hyvin ja saatiin kaikki hommat toimimaan.

Ihme juttu, kun harjoteltu on tosiaan vaan viikko tällä kokoonpanolla.

Jei!

Oon ihan ylirakastunu näihin ripsiin, mitkä Grimasilta esitystä varten hankittiin.

Huippua kun on syy tehä vähän jotai erilaista ja sählätä kaikkien spesiaalijuttujen kaa :P

Oi ihanaa kun aurinko paistaa! Kesä on varmaan si oikeesti tulossa.

En odota mitään niin paljon kun lomaa ja aurinkoo ja vapautta.

Peruskoulu loppuu ja rusketus odottaa nurkan takana.

"Life is like a roller coaster.

You can either scream

every time you hit a bump

or you can throw 

your hands up in the air

and enjoy it."

Kisses, K

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan.

Moikkamoi!

Oli pakko taas kirjotella. Nyt oon siis ihan kunnolla kuustoista. Woohoo! 

Mulla onki tosi vanha ja viisas olo. Huomas selkeesti kun henkisesti kasvoin tossa yön aikana…

Aamulla hidasta nälkäkuolemaa koin kun odottelin perinteeksi muotoutunutta aamupalaa sänkyyn.

Lahjaks sain korvakorut, rahaa, hajuveden yms.

Jesse anto mulle lahjaks siis ton mun kauan himoitseman Escadan kesätuoksun

Born in paradise! Maailman paras hajuvesi :) Kiitos<3

Sitten kun jaksoin nousta ylös, lähettiin me äitin ja mun pikkusiskon kanssa elokuviin

kattomaan American hustle. Tykkäsin ku se oli vähän erilainen ja siinä oli hyviä näyttelijöitä.

Pienten riitojen jälkeen päädyttiin syömään The Grilliin, oli hyvä päätös.

Edelleen oon vähän huonovointinen, mut kuumetta ei tänään oo enää ollu.

Onneks. Jos sitä huomenna vihdoin pääsis reenaamaan, jes!

Loppukevät näyttää ihan valosalta ja odotanki kovasti tulevia viikkoja :)

#ootd

Toivottavasti mun kirjottelut täällä kiinnostaa, vinkkejä

parantamiseen saa aina antaa! :)

"Täällä saman kannen alla

meil on meret, meil on maat.

Meil on sanat, joiden voima 

pitää tän kaiken paikoillaan.

Päivät kuluu, viikot vierii.

Piirrän merkin almanakkaan.

Jos tänne kuuluu, sen tuntee."

Musta tuntuu, et mä kuulun tänne. Mun on hyvä just näin.

Elämä on ihanaa <3

xoxo 

Kerttu

Close your eyes but not just yet, sleep is just a cousin of death.

WARNING! Nyt löytyy paljon ajatuksia kaikesta…

Ensinnäki, mä oon huomenna aamulla kello 7.15 virallisesti 16, yay! :)

Toiseks:

kuka ikinä sitten onkaan keksiny särkylääkkeen, on ihan mahtava tyyppi.

Oon ollu ihan koko viikon kuumeessa.

Taisin olla kipeenä jo viime viikonloppuna kun vedin buranan voimalla synttäritki.

Eilen olin koulussa, mutta ei se tainnu olla kovin hyvä idea sinne lähteä, kun nyt taas kuume nous.

Joskus vaan se parin päivän kuume ja lepoki riittäis, mut ei. Pitäähän sen ny vähintään viikon jatkua.

Kai mä stressaan kaikesta liikaa, se ois ainaki tälle ihan järkevä syy.

Mut yks iso stressin aihe on hartioilta ravistettu, kun eilen sain mun äikän päättötyön, kirjailijatutkielman palautettua.

Ne hetket, mitä tässä on nyt ollu parempi olo, oon siis istunu koneella ja kirjottanu.

Onneks semmonen yks aika ihana jakso käydä mua kattomassa, vaikka kipeenä olinkin<3

Kun ei oo mitään järkevää tekemistä, tulee mietittyä kaikkee jännää JA syötyä ihan liikaa.

Tällä kertaa valitettavasti kuume ei vieny multa ruokahalua.

Parasta on kun huomaa sen, että mitä vaan tekis kunhan ei tarpeellista tarvis.

Äikän työ edessä, mutta Kerttupa rupeeki tutkiin autojen erilaisia moottoreita.

Se onki sit vähän harvinaisempaa, mutta tuli tällä viikolla sekin koettua :D

Oikeesti tää tyttö ei vaan tarvis mitään muuta ku unta, unta ja unta.

En tiedä, oonko ikinä odottanu näin paljon kesää!

48 päivää ja loma alkaa…

Eilen puin kaikki mun kesävaatteet päälle ja oon niiiiiiin innoissani et räjähdän kohta.

Mä vaan rakastan aurinkoo yli kaiken. 

Muutenki kesällä kaikki on onnellisia ja mitään ei oo pakko tehä.

 Tällä viikolla on soinu harvinaisen paljon kaks kappaletta mun kuulokkeista:

Lana Del Rey - Diet Mountain Dew
Lil Wayne - How To Love

Jotenki toi How To Love vaan löytyy aina mun lemppareista uudelleen ja uudelleen,
en ees tiiä miks.

Välillä on nii paljon ongelmia oman ulkonäön kaa, et menee hermo.

En mä haluis ajatella huonosti omasta ulkonäöstäni, 

mut joskus ei vaan onnistu oleen tyytyväinen.

Se on tosi rasittavaa. Varsinkin kun tietää et itelleen vois tehä jotain 

et näyttäis paremmalta, mut silti ei tee. 

Suurin ongelma nyt mulla varmaan on just se, et vaikka mun ulkonäkö ei ois mihinkään muuttunu niin en hyväksy enää itteeni ku mun aivot ja kroppa ei oo samalla aaltopituudella, niinku ennen. En oo tietenkää kipeenä päässy reenaa, ja sirkuksen päättötyöesitys on kahen viikon päästä :o 

Kaiken lisäks joka kaapista löytyy aina jotain epäterveellistä syötävää. Murr. 

On se välillä niin vaikeeta olla nuori, ja tyttö.

Joskus tällaset jännät ajatukset helpottaa:

"She never looked nice; she looked like art.

But it didn't matter.

Art isn't supposed to look nice,

it is supposed to make you feel something."

Ootko ikinä miettiny, mitä rakkaus on?

Se on iha hassu juttu oikeesti.

Hassua, et sitä vaan kiintyy johonki randomiin höperöön sillai, et ku pitäis olla päivän erossa,

tuntuu ihan kauheelta. Se on vähän ku ilman ruokaa eläis.

Sitä toista vaan tarvii siihen viereen kaikessa, vaikka ennen pärjäs helposti ilman.

Mut en vaan koskaan vois kuvitella et multa vietäis pois tällanen tunne,

nyt ku tiiän miltä tuntuu rakastaa.

Rakkaus on sitä kun ite on nii tyhmä ettei tajua mut siin on sit vieressä joku joka korjaa 

kaikki idiootit ajatukset.

Onhan sitä ystävän rakkautta ja rakkautta perhettäkin kohtaa. Oli rakkaus minkä laatusta tahansa, 

ei maailmassa ois mitään hyvää ilman sitä.

Kisses, K

A little party never killed nobody.

Huhhuh, mikä viikonloppu!

Muutaman kuukauden tässä on tullu suunniteltua niitä kuuluisia sweet sixteen-paardeja

ja nyt sain suunnitelman vihdoin toteutettua.

Eilen aamulla heräsin siihen, että mulla oli ihan älyttömän huono olo.

Menin ihan paniikkiin ja rupesin itkeen, niin kun nykysin vähän kaikesta :D

Huono olo oli kuitenkin todennäkösesti vaan seurausta mun kamalasta jännityksestä, joka vaan paheni iltaa kohden.

Huonosta olosta, siivoomisesta, leipomisesta, riitelystä ja kiireestä kuitenkin selviydyttiin
ja kun Mari, Claudia, Emilia ja Jesse tuli vielä auttamaan niin juhlat saatiin ajoissa käyntiin.

Alkukankeuksien jälkeen fiilis oli ihan huipussaan ja vaikka muutaman kerran mulla kilahtikin

ja koko illan ajan sai kuunnella anteekspyyntöjä, oli mun mielestä meillä silti ihan huippuhauskaa!

Herkut ja ruoka katos suoraan silmien edestä, pätkivä musiikki pauhas, porukka riehu ja yks

nimeltä mainitsematon herrasmies piti tunnelman katossa tanssimalla bokserisillaan

vaikka kukaan muu ei halunnutkaan aluks tanssia :D 

Iltaan mahtu ihan hulluna draamaa, biletystä,
Twisterin pelaamista ja muuta sähläystä. Löytyhän yhdessä

vaiheessa noin 7 ihmistä yhteen vessaan ahtautuneena 

ja kaikennäköstä tavaraa loppuillasta etittiin.

Soimassa oli tietenkin ihan huippu soittolista,
josta eniten soitettiinkin varmaan yllä olevaa LMFAO:n kappaletta.

Kiitos kaikille kivoista lahjoista, varsinkin niille, jotka muisti tän legendaarisen iän 16

ja päätti pitää huolta siitä, että mulla on varmasti turvavarusteita. 

Sain myös suklaata, korun, suihkugeelejä, kasvonaamion ja paljon haleja.

Vielä tänäänkin kun päivä on vaihtunu ja siivoukset tehty sekä hukassa olleet tavarat löydetty

ja hurjista reivaamisen jälkeisistä jalkakivuista selvitty, nousee edelleen hymy huulille, varsinkin kun vanhemmatkin oli bileiden lopputulokseen tyytyväisiä.

Kiitos ihan hirveesti kaikille mukana olleille, niille jotka vaan juhli,
jotka suostu mun sääntöihin ja oli nostattamassa tunnelmaa

ja tietenkin niille, jotka autto! <3 

Erityiskiitos Jesselle, jos tätä luet. Porukat ja mä ollaan tosi onnellisia

kun siivosit ja jaksoit kakaroiden seurassa ;)

Parhaat bileet ikinä!

Tänään koin myös jotain tosi mielenkiintosta. Oli kesän tulevan riparin riparitapaaminen. 

Oon siis isosena Messukylän Pättiniemen riparilla kesän lopussa.

Meillä piti olla noin 45 minuutin mittainen iltamessu, joka sitten ihmeellisten jumalanpalvelusmenojen

takia venähti puoltoistatuntiseks.

Siellä laulettiin varmaan 30 kappaletta ja kaikki vaan seiso ihan jossain hurmiossa ja huoju siä salissa.

Saarnaajakin melkein itki, kun Jumalasta puhu.

Ei ollu sitten ihan helppoo pitää pikkusia kurissa. Varsinkin kun auktoriteetti on vähän hukassa

kun vaan vuotta nuorempia pitäis paimentaa :D

Siinä vaiheessa kun ohjaajaakin alko mielenkiintonen jumalanpalvelus hermostuttaa

ja pikkuset heitti jotain tosi hienoo läppää, revettiin mä ja Janika ihan totaalisesti.

Hienoa esimerkkiä seurakunnan nuorille!
Ainakin sai kokea jotain uutta seurakunnan työssä.

Muuten viime viikko suju ihan mukavasti, vaikka huomasinkin, että en tosiaan

nuku yhtään tarpeeks ja oon reenannu itteni ihan piippuun
henkisesti ja fyysisesti päättötyön parissa. Lomasta olis hyötyä.

Niin ja mulla on tosiaan ny kesätyöpaikka Kalevanharjun päiväkodissa.
Että kesä tulis jo!

Loppuun vielä lause, joka saa mut toivomaan, et voisin elää eilisen uudestaan:

"No one looks back

on their life

and remembers

the nights they had

plenty of sleep."


Kisses, K