lauantai 12. huhtikuuta 2014

Close your eyes but not just yet, sleep is just a cousin of death.

WARNING! Nyt löytyy paljon ajatuksia kaikesta…

Ensinnäki, mä oon huomenna aamulla kello 7.15 virallisesti 16, yay! :)
Toiseks:
kuka ikinä sitten onkaan keksiny särkylääkkeen, on ihan mahtava tyyppi.
Oon ollu ihan koko viikon kuumeessa.
Taisin olla kipeenä jo viime viikonloppuna kun vedin buranan voimalla synttäritki.
Eilen olin koulussa, mutta ei se tainnu olla kovin hyvä idea sinne lähteä, kun nyt taas kuume nous.
Joskus vaan se parin päivän kuume ja lepoki riittäis, mut ei. Pitäähän sen ny vähintään viikon jatkua.
Kai mä stressaan kaikesta liikaa, se ois ainaki tälle ihan järkevä syy.
Mut yks iso stressin aihe on hartioilta ravistettu, kun eilen sain mun äikän päättötyön, kirjailijatutkielman palautettua.
Ne hetket, mitä tässä on nyt ollu parempi olo, oon siis istunu koneella ja kirjottanu.
Onneks semmonen yks aika ihana jakso käydä mua kattomassa, vaikka kipeenä olinkin<3
Kun ei oo mitään järkevää tekemistä, tulee mietittyä kaikkee jännää JA syötyä ihan liikaa.
Tällä kertaa valitettavasti kuume ei vieny multa ruokahalua.
Parasta on kun huomaa sen, että mitä vaan tekis kunhan ei tarpeellista tarvis.
Äikän työ edessä, mutta Kerttupa rupeeki tutkiin autojen erilaisia moottoreita.
Se onki sit vähän harvinaisempaa, mutta tuli tällä viikolla sekin koettua :D
Oikeesti tää tyttö ei vaan tarvis mitään muuta ku unta, unta ja unta.



En tiedä, oonko ikinä odottanu näin paljon kesää!
48 päivää ja loma alkaa…
Eilen puin kaikki mun kesävaatteet päälle ja oon niiiiiiin innoissani et räjähdän kohta.
Mä vaan rakastan aurinkoo yli kaiken. 
Muutenki kesällä kaikki on onnellisia ja mitään ei oo pakko tehä.





 Tällä viikolla on soinu harvinaisen paljon kaks kappaletta mun kuulokkeista:

Lana Del Rey - Diet Mountain Dew
Lil Wayne - How To Love

Jotenki toi How To Love vaan löytyy aina mun lemppareista uudelleen ja uudelleen,
en ees tiiä miks.


Välillä on nii paljon ongelmia oman ulkonäön kaa, et menee hermo.
En mä haluis ajatella huonosti omasta ulkonäöstäni, 
mut joskus ei vaan onnistu oleen tyytyväinen.
Se on tosi rasittavaa. Varsinkin kun tietää et itelleen vois tehä jotain 
et näyttäis paremmalta, mut silti ei tee. 
Suurin ongelma nyt mulla varmaan on just se, et vaikka mun ulkonäkö ei ois mihinkään muuttunu niin en hyväksy enää itteeni ku mun aivot ja kroppa ei oo samalla aaltopituudella, niinku ennen. En oo tietenkää kipeenä päässy reenaa, ja sirkuksen päättötyöesitys on kahen viikon päästä :o 
Kaiken lisäks joka kaapista löytyy aina jotain epäterveellistä syötävää. Murr. 
On se välillä niin vaikeeta olla nuori, ja tyttö.
Joskus tällaset jännät ajatukset helpottaa:

"She never looked nice; she looked like art.
But it didn't matter.
Art isn't supposed to look nice,
it is supposed to make you feel something."



Ootko ikinä miettiny, mitä rakkaus on?
Se on iha hassu juttu oikeesti.
Hassua, et sitä vaan kiintyy johonki randomiin höperöön sillai, et ku pitäis olla päivän erossa,
tuntuu ihan kauheelta. Se on vähän ku ilman ruokaa eläis.
Sitä toista vaan tarvii siihen viereen kaikessa, vaikka ennen pärjäs helposti ilman.
Mut en vaan koskaan vois kuvitella et multa vietäis pois tällanen tunne,
nyt ku tiiän miltä tuntuu rakastaa.
Rakkaus on sitä kun ite on nii tyhmä ettei tajua mut siin on sit vieressä joku joka korjaa 
kaikki idiootit ajatukset.
Onhan sitä ystävän rakkautta ja rakkautta perhettäkin kohtaa. Oli rakkaus minkä laatusta tahansa, 
ei maailmassa ois mitään hyvää ilman sitä.


Kisses, K



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti