Huhhuh, nyt se on ohi!
Päättötyö meinaan. Vuoden paniikki ja stressi purkautuu.
Oikeesti koko mun kevät on tähdänny tähän.
Tuntuu epärealistiselta.
Viime syksystä lähtien oon siis pääni puhki miettiny sitä,
miten saisin yksin ihan omin avuin kasattua parhaimman esitykseni koskaan.
Yksinhän mun ei sitä tarvinnut tietenkään esittää tai toteuttaa,
sillä mun päälaji sirkuksella on tuo pyramidit ja kolminakrobatia.
En tiedä mistä mulle sitten aihe ja juoni poksahti päähän.
Sirkuslaisten mielestä oon aina niin pelleilijä ja positiivinen, että mun teema oli suorastaan kauhistus.
Skitsofrenia.
Päätin tehdä esityksen siitä, kuinka sairastun skitsofreniaan pahan eron jälkeen. Kaks mun akrobatiakaveria ois sit ne ihmiset mun päässä, jotka käskee mut tekemään kaikkee.
Halusin jotain ylitaiteellista ja tunteellista.
Oikeesti aiheen tutkiminen oli tosi pelottavaa.
Aistiharhat eli hallusinaatiot ovat aistimuksia, jotka koetaan todellisina ilman ulkoista, aistinelimeen kohdistuvaa ärsykettä. Aistiharhoista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin potilas kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja.”
Pelkäsin et oon tosi paljon aikataulusta myöhässä ja kohta huomasinkin et hei! mullahan on kaikki suunnitelmat ja musiikit sun muut valmiina. Temppujakin alko olla runsaasti ja kaikki suju hyvin.
Emma on pysyny mun esityksessä koko vuoden mukana ja meistä onkin tullu ihan superyyberhyvät ystävät :P <3
Kaikki alko talven lopulla sujuakin ihan huippuhyvin ja kaikki edessä näytti hyvältä.
Kunnes… elämä päätti tehä mulle temppunsa.
Toinen esityksessä olevista kavereista on vaihtunut ennen esitystä kolmesti.
Neljännen kaverin, Viivin, kanssa ehdittiin siis lopulta
laittaa esitystä kasaan vain viikon ennen virallista esityspäivää.
Oon tosi kiitollinen Viiville siitä, että se vaan jätti kaiken muun ja tuli pelastaan mun esityksen.
Voitte kuvitella miltä musta tuntu, kun sekään ei riittäny
vaan mun piti tosiaan olla toi kolme viikkoo kipeenä…
Olin ihan varma, että mitään päättötyötä ei tuu.
Tää on ollu mulle yks isoimmista jutuista ikinä ja se oli vaarassa tuhoutua kokonaan.
Valmistautuminen esityksiin vei meiltä kaikilta kauan aikaa. Olin lupautunut mukaan Susan esitykseen businessasussa tylsäksi ihmiseksi tekemään vähän taikuutta. Ja lupasin myös tehä Melinalle Fenix-linnun maskin. Oon ylpee siitä, millanen maskista loppuen lopuksi tuli.
Kiirettä kyllä piti koko viikon!
Viime syksystä lähtien oon siis pääni puhki miettiny sitä,
miten saisin yksin ihan omin avuin kasattua parhaimman esitykseni koskaan.
Yksinhän mun ei sitä tarvinnut tietenkään esittää tai toteuttaa,
sillä mun päälaji sirkuksella on tuo pyramidit ja kolminakrobatia.
En tiedä mistä mulle sitten aihe ja juoni poksahti päähän.
Sirkuslaisten mielestä oon aina niin pelleilijä ja positiivinen, että mun teema oli suorastaan kauhistus.
Skitsofrenia.
Päätin tehdä esityksen siitä, kuinka sairastun skitsofreniaan pahan eron jälkeen. Kaks mun akrobatiakaveria ois sit ne ihmiset mun päässä, jotka käskee mut tekemään kaikkee.
Halusin jotain ylitaiteellista ja tunteellista.
Oikeesti aiheen tutkiminen oli tosi pelottavaa.
”Skitsofrenia (vanh. jakomielitauti, pirstomielisyys) on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Todellisuudentajun heikkeneminen, tunteiden ja ajatusten välisen yhteyden ja johdonmukaisuuden katkeaminen sekä tahtoelämän ja ajattelutoimintojen häiriintyminen ovat skitsofrenian keskeisiä oireita. Skitsofreniaa sairastava voi usein nähdä erilaisia hallusinaatioita.
Aistiharhat eli hallusinaatiot ovat aistimuksia, jotka koetaan todellisina ilman ulkoista, aistinelimeen kohdistuvaa ärsykettä. Aistiharhoista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin potilas kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja.”
Musta tuntuu et tää aihe oli jotenki mulle tapa purkaa stressiä ja kaikkia patoutuneita ahdistuksia mun sisällä. Kun pääsee lavalle päästämään tollaset tunneryöpyt esiin, se on ihan huippua tehdä näin rankan aiheen kautta.
Emma on pysyny mun esityksessä koko vuoden mukana ja meistä onkin tullu ihan superyyberhyvät ystävät :P <3
Kaikki alko talven lopulla sujuakin ihan huippuhyvin ja kaikki edessä näytti hyvältä.
Kunnes… elämä päätti tehä mulle temppunsa.
Toinen esityksessä olevista kavereista on vaihtunut ennen esitystä kolmesti.
Neljännen kaverin, Viivin, kanssa ehdittiin siis lopulta
laittaa esitystä kasaan vain viikon ennen virallista esityspäivää.
Oon tosi kiitollinen Viiville siitä, että se vaan jätti kaiken muun ja tuli pelastaan mun esityksen.
Voitte kuvitella miltä musta tuntu, kun sekään ei riittäny
vaan mun piti tosiaan olla toi kolme viikkoo kipeenä…
Olin ihan varma, että mitään päättötyötä ei tuu.
Tää on ollu mulle yks isoimmista jutuista ikinä ja se oli vaarassa tuhoutua kokonaan.
Valmistautuminen esityksiin vei meiltä kaikilta kauan aikaa. Olin lupautunut mukaan Susan esitykseen businessasussa tylsäksi ihmiseksi tekemään vähän taikuutta. Ja lupasin myös tehä Melinalle Fenix-linnun maskin. Oon ylpee siitä, millanen maskista loppuen lopuksi tuli.
Kiirettä kyllä piti koko viikon!
Sirkus on mulle yks ihan hullun iso perhe, varsinkin mun ryhmä PanPurit…
joo, älkää juuttuko siihen nimeen :D
En koskaan vaan vois jättää sirkuksen harrastamista yhtäkkiä.
Sitä ei jotenkin normaalisti ajattele kuinka tärkeetä kaikki tää on mulle, mutta kun esiintyy, kaiken vaan tajuaa. Sirkusta ei pysty selittään kellekään. Se on kaikkee muuta kun ihmiset luulee. Se on elämäntapa.
Oon ihan hirveen ylpee siitä, että kaikkien mahdollisten vaikeuksien jälkeen saatiin kuitenkin mun suureelliset unelmat ja suunnitelmat virallisesti tekniseksikin toteutukseksi ja sain huippuarvostelut esityksestä! :)
Mä vaan rakastan esiintymistä yli kaiken.
Anteeks kun vikan kuvan laatu on huono, se on kännykkäkuva edelliseltä päivältä.
Helpottuneet lapsoset heti esityksen jälkeen:
Aika hyvin noita ruhjeitakin sai aikaseks, mulla on niin herkkä iho ja ei toi reeni mitää helpointa oo. Joskus sitä tulee raavittua ja hakattua itteeään sinne sun tänne.
No pain no gain.
Täytyy myöntää, että tällä viikolla mun paras kaveri on ollu chilimagnesiumvoide!
Apteekista ystäväni hankin ja se on pelastanu mut ihan totaalisesti.
Tänä keväänä mun selän notkeus on meinaan ottanu aikamoista takapakkia
kun mun selkä on ollu jumissa enemmän kun laki sallii.
Sen takia selkä on siis myös aina kipee, kun reenaan.
Tää voide kuitenkin tekee niin, että joka kerta kun alkaa reenata tai on lämpimäsä paikassa,
voide lämpenee iholla imeytyessään ja selän lihakset on kun tulessa.
Lihakset pysyy siis itsestään lämpimänä enkä oo koko viikolla satuttanu itteeni
vaikka selkänotkisteluja sun muuta oonkin tehny.
Nyt se on ohi ja syksyllä nokka kohti uusia haasteita esiintyvässä ryhmässä ja Sorin Sirkuksen
joulushowssa! .o
Tänään käytiin Valkeakoskella tapaamassa ystäviä ja pikkuserkkua, kun siellä oli tanssillisen voimistelun valtakunnalliset kisat (kai?), joissa Iisalmen Kipinät oli mukana.
Oli ihana nähdä hyviä kavereita taas pitkästä aikaa. Iisalmessa ei tuu niin usein käytyä.
Sen jälkeen meninkin taas sirkukselle kattomaan esiintyvien Meidän Stagee ja istuin sisällä,
vaikka aurinko paisto täysiä ulkona… Itkettää vieläkin.
Illan hengailin ton mun pellen kanssa ja mietin miten ihmeessä mun Vespa on ottanu osumaa.
Ratkasua ei keksitty.
"Goodbye"
she said,
"I'm off to join the circus!"
xoxo
Kerttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti