Location: Χανιά

Kalispera!

Valmistautukaa pisimpään blogikirjotukseen ikinä.

Paljon kuvia, paljon tarinaa.

Olin meinaan Kreetalla vähän yli
viikko sitten ja kuvia ja tapahtumia
on ihan liikaa jaettavaks.

Oon miettiny pitkään, miten mun kannattais

rakentaa tää. Oon tullu siihen tulokseen,

että helpointa sekä mulle, että sulle,

on kirjottaa vaan päivästä kerrallaan.
Jos et jaksa lukee, suosittelen katteleen
kuvat. Ne antaa aika hyvän kuvan meijän
reissusta.

Lähdettiin siis keväällä varatulle 

Tjäreborgin matkalle Jessen kanssa

kaksin. Lähtö oli lauantai-aamuna

juhannusviikonloppuna ja paluu

seuraavana lauantaina.

Lähtöä mä olin ehtiny panikoida

vaikka kuinka kauan, mikä oli tietenkin

ihan turhaa. Matkasta tuli

ihan täydellinen...

Méra 1.

Saavuttiin kohteeseen, Haniaan - Kreetan

entiseen pääkapunkiin - lauantaina

puolen päivän aikaan Thomas Cook

airlinesin koneella. Tjäreborgin

bussi vei meidät nopeesti hotellille

Hanian keskustaan. Akali Hotelin henkilö-

kunta oli ottanu huomioon mun miljoonat

sähköpostit ja saatiin toiveiden mukaan

huone parisängyllä ja kylpyammeella.

Ainoo vaan, että ammeeseen mahtu

vaan yks ihminen, mutkalla tai

istuma-asennossa polvet korvissa.

Huoneessa oli kuitenkin hyvä ilmastointi 

ja näkymä altaalle.

Hotelli vaikutti heti puhtaalta ja hienolta.

Henkilökunta oli ystävällistä,

vaikka sisään mennessä palvelun saamisessa

kestikin aikaa, kun varmaan 10 kreikkalaista

rähjäs jostain samaan aikaan tiskillä...

Huoneeseen asettumisen jälkeen

käytiin hakemassa vettä ja eväitä

lähimarketista ja siirryttiin sen jälkeen

nauttimaan iltapäivän auringosta altaalle.

#vesipetoonirti

Auringonoton jälkeen alkoi kumpaakin

väsyttää ja mahat kurnia. Päädyttiin siis

viiden minuutin kävelymatkan päähän

Hanian Venetsialaiseen satamaan

syömään, yhteen muka "kalliista"

rantaravintoloista. 

Ruoka oli halpaa,

mutta ei laadultaan mitään ihmeellistä.

Siihen oltiin kyllä valmistauduttu, koska

rannan ravintoloita ei kukaan suositellut.

Me haluttiin vaan nopeesti ruokaa.

Toisaalta Kreetalla kaikki valmistetaan

tuoreista aineksista terveellisesti, joten

ruoka oli missä tahansa ihan hyvää.

Hania on kyllä varmasti kauneimpia

kaupunkeja maailmassa, se tuli huomattua

jo heti ekana iltana. Vanha kaupunki on pienien

kujiensa ja merellisen tunnelmansa ansiosta

aivan mielettömän romanttinen ja jännittävä

paikka.

Lopulta taidettiin päätyä satamaan joka ilta katsomaan

kreikkalaisten ja turistien menoa auringonlaskun aikaan.

Uuteen kulttuuriin tottu nopeesti ja oli

ihanaa päästä taas puhumaan kunnolla

englantia pitkästä aikaa.

Väsyneinä lapsosina me mentiin aikasemmin

syömään ja nukkumaan, kuin kulttuuriin

kuuluu, mutta herättiinkin sitten virkeinä

ensimmäiseen kokonaiseen päivään Kreetalla.

Méra 2

Hotellin aamupala oli ihana, niinkun

ne aina on. Juomaks sai puristaa ite

tuoretta appelsiinimehua, jota rakastan

yli kaiken. 

Tarvittiin kaikki ruuan antama

energia, koska oltiin nukuttu eka yö

ihan älyttömän huonosti.

Huomattiin aamulla, että huoneiden

seinät on kun paperia. Meidän huonetta

vastapäätä sattu olemaan sopivasti

kolme kreikkalaisperhettä. Maan asukkaista

vois vaikka väittää, että he ei kovin hiljasia oo.

Me nukuttiin molemmat korvatulpat korvissa

ja häiriköinti herätti meidät silti oikein hyvin.

Aamulla seittemän aikaan perheiden lapset

päätti avata huoneiden ovet ja huudella

huoneesta toiseen. Parin sanomisen jälkeen

porukka hiljeni sen verran, että saatiin

katkonaisesti nukuttua aamu loppuun.

Meidän onneks nää kyseiset perheet

lähti just sinä päivänä hotellista pois

kokonaan ja loppuloma suju melutason

kannalta ihan hyvin.

Aamulla me päätettiin lähtee tarkastamaan 

lähin ranta, Nea Chora. Ranta on pitkä

ja hienohiekkainen, unelmien täyttymys. 

Jesse ei rakasta auringonottoo niin kuin mä,

 joten me lähettiin kävelemään 

rantaviivaa pitkin suunnitelmissa kävellä

ainakin koko Nea Chora, mutta päädyttiin

ilmeisesti pidemmälle.

Noin puolentoistatunnin aikana ehdittiin saada

hyvä kuva Kreetan vaihtelevasta luonnosta ja Hanian 

rantaelämästä. Kävelymatkan päätepisteessä

löydettiin korkeita kallioita, joiden kuoppiin 

ja koloihin oli varastoitunu vettä ja puhdasta 

Välimeren suolaa. Kuivuus mahdollistaa vaan 

tietynlaisten kasvien kasvamisen.

Kreetalla on niin kaunista.

Aurinko ja liikunta anto hyvän alun 

päivälle ja pääsi oikein kunnolla 

lomafiilikseen.

Siestan lepäilyn jälkeen illalla me mentiin 

kiertämään Hanian kaunista vanhaa 

kaupunkia oikein kunnolla. 

Minä fiksuna likkana 

laitoin jalkaan tietenkin 10cm korot.

Aallonmurtajaa kävellessä oli sitten pakko 

ottaa kengät ihansuosiolla pois ja jatkaa 

matkaa paljain varpain. 

Aallonmurtajan päässä  on

Hanian majakka, johon ei päässy sisälle,

mutta murtajalla istuskelu auringonlaskussa

kelpas oikein hyvin. Näkymä illalla 

satamaan päin oli ihan mielettömän kaunis. 

Kun vihdoin päätettiin mihin ravintolaan haluttiin,

oltiin tosi tyytyväisiä päätökseen. 

Halvoilla hinnoilla saatiin älyttömän hyvää ruokaa

ja sain pitkästä aikaa syödä aitoa oikeeta

kreikkalaista salaattia.

Ilta päättyi rauhallisesti uneen

ilmastoidussa huoneessa, jonka viilee lämpötila tuli tosiaan

tarpeeseen päivän auringonpaisteen ja 30 asteen jälkeen.

Méra 3

Maanantaina me päätettiin alottaa aamupäivä 

shoppailulla ja ottaa aurinkoo vasta vähän 

myöhemmin. Käveltiin Hanian vähän

uudempaan osaan, jossa pikkukujia ei enää ollu 

ja isomman kaupungin elämä tuli näkyviin. 

Ostoksia en tehny niin paljon kun oletin, 

mutta ostin Pull and Bearin maxihameen, 

Ipaneman läpsykkäät/varvastossut/flipflopit 

(kutsukaa mikskä haluatte) ja opaalikorvakorut. 

Hattu tuli ostettua jo aikasemmin.

Äiti kun pelkäs Suomessa, 

että pikku-Kerttu saa auringonpistoksen.

Shoppailujen lisäks käytiin myös sataman

ortodoksikirkossa ja Hanian arkeologisessa

museossa.

Meidän hotelli oli ihan mielettömän hyvällä paikalla,

koska edes kauempana olevaan Hanian uuteen 

kaupunkiin ei ollut niin pitkä matka.

Hikisen aamupäivän jälkeen oli taas

aika levähtää ensin jäätelön ja siestan, 

ja myöhemmin auringonoton avulla.

Illalla me mentiin syömään samalle kadulle

kuin edellisenä iltana, mutta toiseen paikkaan.

Banana Garden vaikutti vähän semmoselta

kaikin tavoin halvalta paikalta, mutta 

hyvä halpa ruoka ja tosi kielitaitonen

ja ystävällinen henkilökunta yllätti.

Banana Gardeniin päädyttiin sen ansiosta

syömään toisenkin kerran.

Perinteistä kreikkalaista tzatsikia

Hotellilla hoin koko illan, että meijän täytyy

käydä muuallakin kun Haniassa ja niinpä

päädyttiin ostamaan reissu Baloksen laguunille

keskiviikoks ja päätettiin tiistaiks, että

mennään kävellen rantaa pitkin noin 

10 kilometrin päähän Agia Marinaan

ja Plataniakseen, joita molempia turistien

paratiiseiksi väitettiin. Sen halusin ehdottomasti 

nähdä.

Méra 4

Heti aamusta oli meillä nokka kohti

Agia Marinaa. Ihania maisemia ja rantaa

tuli joka nyppylän takaa vain lisää ja lisää.

Matka alko tuntua pitkältä vasta kun jalkojen

alla alko olla soran tapasta harmaata upottavaa

hiekkaa. Käveltiin ja käveltiin rantaa

pitkin pienelle satamalle asti.

Kun me siirryttiin rantakadulle, tajuttiin,

että oltiin tultu jopa Plataniaksen päähän.

Se huono hiekka, kauheet aallot ja tylsät ranta-

kuppilat oli kaikki ollu siis osa Agia Marinaa/

Plataniasta! Tän huomaamisen jälkeen oltiin 

kyllä tosi tyytyväisiä, että meillä oli hotelli 

Haniassa, eikä siinä turistien vallottamassa 

hotellikylässä. Olihan sielläkin kaunista
ja hyvä meininki, mutta me ei oltais
ikinä viihdytty paikassa, jossa ei oo
muuta kun kovahiekkanen ranta ja
ravintoloita.

Vaikka kaikki oli hyvin,

me päätettiin kuitenkin saman tien ottaa

bussi takasin Haniaan ja mennä altaalle

uimaan. Auringonotto olis ollu paljon 

epämukavampaa Agia Marinan rannalla. 

Vaikka olihan sitä aurinkoa

saanu jo kävellessäkin.

Kun päästiin hotellille ja oltiin kylvetty auringoss,
halusin lähtee satamaan
jo vähän aikasemmin. Koko ilta me katteltiin
kreikkalaista menoa ihan rauhassa ja tutkittiin
vanhan kaupungin kujia ja putiikkeja.

Illan ravintolavalinta Enetikos oli
kummallekin vähän pettymys, kun
ruoka ei vastannu odotuksia ja hintatasoa.
En suosittele kauheesti.

Yritettiin ainakin mennä suht ajoissa

nukkumaan, kun aamulla kaheksalta meitä odotti 

paikallisen matkatoimiston bussi

matkalla kohti Gramvousaa ja Balosta.

Méra 5

Aamulla kello 8.10 tuli bussi

hakemaan meitä hotellin edestä.

Parin tunnin matka Kissamoun satamaan

meni nopeasti kauniiden maisemien

ja hyvän seuran ansiosta.

Satamasta suht iso risteilijä vei meidät

noin tunnissa autioituneelle Gramvousan

ssaarelle, jonka päällä noin 140

metriä merenpinnan yläpuolella on 

yksi Kreetan vanhimmista linnoituksista.

Sadat turistit vei paikat aurinkokannelta

nopeesti, mutta saatiin onneks istumapaikat

auringon alta kuitenkin.

Gramvousalle saavuttaessa me tajuttiin, että

kiipeämisestä Kreetan kuivassa kivisessä

maastossa ei tulis ihan helppoo, me kun

oltiin molemmat laitettu vaan

varvastossut jalkaan....

Mehän oltiin menossa rannalle, kai

Noususta kuitenkin selvittiin hikisinä ja janoisina.

Ja oli kyllä sen arvoista.

Näkymät linnotuksesta oli ihan mielettömät.

Olin oikeesti sanaton.

 Kuvat kertoo siitä kaiken.

Tollasen näkeminen sai mut jotenkin

ihan mielettömän onnelliseks ja kiitolliseks

kaikesta siitä, mitä oon elämältä saanu.

Kreeta on onnellisten ihmisten paikka.

Lyhyt laivamatka vei meidät Gramvousalta

viereiselle Baloksen laguunille ja taas

sain olla ihan innostuksesta ja hämmästyksestä

mykkänä. Matala kirkas turkoosi vesi ja pehmee 

 valkonen hiekka oli ihan mieletön yhdistelmä
tossa kauniissa luonnon muodostelmassa.

Ja koska kamera ja kuvaaja oli mukana omasta takaa,

pitihän sitä aikaa käyttää kuvienkin ottamiseen

ihan vaan meistä, ja musta ;)

"Sen silmät on asia erikseen.

Niiden rannalla minä tahdon elää."

 Ihanan päivän jälkeen oli kuitenkin matka
takas kohti Haniaa, mikä nyt ei sinäänsä
ollu lainkaan surullinen asia.

Illalla käveltiin satamassa ja käytiin

vähän hintavammassa tavernassa, Semiramiksessa,

joka oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan

nappiin mennyt valinta.

Méra 6

Aamulla me väsyneet reissaajat

herättiin ihan rauhassa aamupalalle,

huomioonottaen kuitenkin sen, että

aamupalaa tarjoiltiin joka aamu

vaan kymmeneen asti. 

Heti aamupalan jälkeen

uninen Jesse meni takasin nukkumaan

ja nukahtamisyrityksen jälkeen

mä taas altaalle.

Vasta yhen aikaan heräilly

unikeko päätti tilata itelleen hotellilta

pizzan ja mulle ihanan hedelmäsalaatin.

Viikon lämpimimpään ja tuulettomimpaan

päivään se sopi paremmin kun hyvin.

Syömisen jälkeen me lähdettiin jälleen

kiertelemään ihania kauppakatuja

ja parin matkamuiston lisäks sain

Jessen vihdoin ostamaan collegeshortsit,

jotka muuten näyttää ihan älyttömän kivalta

sen päällä *_* Muutoksen tuulet

puhaltavat vaatekaapissa.

Kaupungissa nautin myös litroittain

tuoretta appelsiinimehua, jota

siis puolen litran pulloihin paikan päällä

puristettiin. Nam!

Löysin parhaiten meidän

perhettä kuvaavan kyltin ikinä.

Kahvit sataman ravintolarakennuksen yläkerrassa
maistu tuplasti paremmalta, kun näköala
oli niin kaunis.

Kiertelyjen jälkeen illan ravintola

Mesotratos valittiin ihan vaan, koska

ovella seisoskeli monta päivää niin hauska

sisäänheittäjä, ettei kehdattu olla menemättä.

Paikka oli myös mielettömän kaunis vanhan 

rakennuksen raunoiden sisällä. Ihan keskellä 

kaupunkia yhtäkkiä.

Ruoka oli hyvää, mutta palvelu tosi hidasta,

koska paikka oli ihan täynnä ihmisiä.

Lisäks kreikkalaistenon ilmeisesti vaikee

ymmärtää suomalaisten nopeeta syömistä,

kun ei ne vaan tajua tulla hakemaan lautasia

tai tuomaan laskua.

Kreikkalainen kun nauttis ensin

alkujuomat ja -ruuat, vähän jotain muuta

välissä ja sitten vasta pääruuan. Istuskelis viinilasinsa 

kanssa ja antais ruuan laskeutua. Ottais vähän rakia

(paikallista pontikkaa) ja söis jälkiruokansa

ihan rauhassa sekä jois reilusti lisää rakia, 

minkä jälkeen varmasti istuskelis vielä jonkin 

aikaa paikallaan ihan vaan,

koska niin voi tehdä.

Meihin toi meininki ei ihan 

kunnolla iskeny, vaikka rauhassa

aina yritettiinkin ruokailla.

Ilta päätty jälleen rauhassa hotellin viileyteen

ja sai tajuamaan, että herranjumala, enää

yks ilta oli jäljellä.

Méra 7

Aamupalan jälkeen painuttiin

suoraan Nea Choran rannalle viimesiä

rusketuksia ja Välimeren uinteja varten.

Lisäks maistoin 30 snt maksavaa

pikakahvia, jota marketista sai. Kaikki

ainekset vaan sekotettiin veden kanssa

tossa kupissa. Olihan se halpaa, mutta

ei ehkä mikään hienoin makuelämys.

Auringonpalvonnan jälkeen me tehtiin

meidän toinen vierailu Banana Gardeniin,

jossa syötiin lounaaks sellanen yhteismenu.

Päätettiin säästää kaikki parhaimmat syömiset

ja paikat viimeselle päivälle, että varmasti jäis

kaikesta hyvä maku suuhun, kun lähtö lähestyi.

Kaiken kaikkiaan tzatsiki, kreikkalainen

salaatti, kaks limsaa, yks schnitzel ja

yks souvlaki (lihavarras)-annos makso meille

21€ yhteensä, alkupalaleivät ja jälkiruokajäätelöt

mukaan luettuna. Ahh, voispa Suomessakin

syödä noin hyvin ja noin halvalla ja vielä niin 

ihanassa paikassa.

Lounaan ja htkellisen auringonoton

jälkeen me lähdettiin satamaan, koska 

haluttiin ehtiä tunnin kestävälle venereissulle

auringonlaskua kattomaan. Kaunis puupaatti

vei meidät sataman ulkopuolelle

nauttimaan viimesen illan romanttisuudesta

lämpimässä auringonlaskussa.

Auringonlaskun jälkeen meijän

oli tarkotus mennä yhteen tosi hienoon

ravintolaan, mutta kun tajuttiin, että ei olla

edes nälkäsiä, niin Jesse halus tarjota mun 

kuivuneille jaloille pedikyyrin sellasessa

"kalakylpylässä". 

"45 minuutin" hoito pitkitty

pitkitty ja alko jo pelottaa, ettei ehdittäis

niin myöhään enää syömään. Mä en

ollu vielä edes pakannu.

Jalkahoito sai mut kuitenkin tunteen

oloni ihan prinsessaks ja kun Jesse vielä

makso, olin ihan taivaassa *_*

Lopulta me päästiin syömään

Tholokseen, tunnettuun ja hienoon

ravintolaan raunioituneessa talossa.

Palvelu oli mahtavaa ja ruoka tosi hyvää.

Iltapakkailujen ja lyhyehköjen yöunien

jälkeen matka kohti Suomea alko

ja mulle tuli heti ihan hirveen tyhjä olo.

Mä niin tuun takasin taas!

Kreeta on itessään jo romanttinen paikka,

mutta toi viimenen ilta sai mut tosiaan

tajuamaan, kuinka hieno ihminen mun vierellä

oli koko matkan. Se piti huolta, että kaikki

tavarat oli mukana, kanto kaikki ostokset

ja tarkisti aina ihan saattamalla, etten

varmasti jääny Kreikan liikenteen uhriks. 

Jesse huomioi mut aina ihan 

kaikin tavoin, niin ettei se edes 

ite sitä tajua. Jesse ei oo 

koskaan epäonnistunu olemaan

mulle se tuki ja turva, se ihminen,

jonka viereltä en haluais koskaan lähtee.

Kaiken Jessen romanttisuudesta ja

sen viisaudesta rakkaudessa ja elämässä

kertoo tää kaunis ajatus parisuhteesta, 

minkä se on joskus

mulle kertonu.

"Vertaus taskulampusta;

Ulkoopäin hieno lamppu,

jota moni ajattelee yhtenä kokonaisuutena,

mutta todellisuudessa valasemiseen tarvitaan

patteri ja polttimo. Mä tykkään olla se patteri

sille toiselle ja antaa virtaa, jotta

se toinen voi loistaa."

Mä oon maailman onnekkain ihminen,

kun saan kantaa nimitystä

Pihkasen muija ;)

Nyt maanantaiaamuna

tää kyseinen herrasmies

_siilipäisenä_

astu palvelukseen Niinisalossa,

enkä edes halua ajatella kuinka

monta aamua on tänään tai huomenna

tai sen jälkeen jäljellä.

Huomenna me lähetään mun perheen

kanssa purjehtimaan, mutta pääsen

onneks käymään Niinisalossa omaistenpäivänä.

Sen jälkeen ei nähdäkkään ainakaan

kolmeen viikkoon.

Kaikesta selvitään ja toi Kreetan

matka näytti sen, että näin meidän pitääkin

olla. Kyllä me yks armeijan aika kestetään.

Tää on tehty kestämään.

Kiitos kaikesta Jesse,

mä rakastan sua <3

Kiitos jos oot jaksanu lukea

tän koko postauksen. Tekstiä ja

tunteita riittää, mutta ei tällästä voi 

saada pienempään

tilaan. 

Ihanaa kesän jatkoo!

Kisses, K