Se meni inttiin; Part 3 - Lämpöö

Heissulivei!

Tänään mä päätin, että on aika elvyttää mun 

sisäinen bloggaaja taas henkiin. Koulu on

alkanu ja monenlaiset uudet tuulet puhaltaa. 

Ajan jakaminen kaikelle mahdolliselle on 

siis osoittautunu välillä hankalaks ja oon 

joutunu vähentään bloggaamista. 

Mutta täällä mä olen taas, jeij! 

 Varoitus: hirveetä parisuhdehöpötystä, 

syvää analysointia ja turhaa ällösöpöilyä. 

Älä lue, jos kuulostaa pahalta :D

 Oon tosiaan tässä ny elelly jo 84 päivää 

"inttileskenä". Joku aika sitten selvis, 

että vaikka kuinka jätkä yritti, ei toiveita 

kuunneltu ja Jesse siirty aliupseerikoulutukseen, 

tutummin aukkiin. Luultu 255 päivän palvelus 

muuttukin 347 päivän palvelusajaks, mikä 

tarkottaa sitä, että Jesse kotiutuu 16.6.

just sopivasti ens vuoden juhannuseks... 

En haluu kuitenkaan leikkiä mitään uhria tässä, 

koska Jesse kuitenkin on se, joka ajan palvelee.

Sotilasvalansa Jesse vanno pe 21.8. Porissa 

ja alokasaika oli onnellisesti ohi. 

 Ensimmäistä kertaa koulun alun jälkeen 

Jesse on nyt kokonaisen viikonlopun kiinni. 

Vois sanoo, että ollaan siis onnekkaita. 

Aikasemmin gines on ollu vaan pari kertaa niin, 

että mulla on ollu kauheesti kaikkee muuta 

ja en oo ehtiny murehtia. Nyt kuitenkin tavallinen 

syysarki pyörii omaa rataansa ja tää kiinniolo

 on saanu mut tosi yksinäiseks. Toissaviikolla 

Jessen piti olla kiinni, mutta se pääsikin 

yhen yön lomille. I'm one lucky bitch, right? 

En kuitenkaan ite sanois niin, koska syyslomamatkan 

ansiosta ens viikonlopun jälkeen käy niin, 

ettei nähdä kolmeen viikkoon. Ja sellaselle 

joka on tottunu toisen jokapäiväseen näkemiseen, 

se on hankalaa. 

 Oon käyny paljon keskustelua 

tästä aiheesta. Suurimman osan ajasta 

ihmiset ajattelee, että oon ihan säälittävä, jos 

valitan. Mutta en mä oo eläny kaukosuhteessa,

en oo tottunu tälläseen ja syksyä elettäessä 

kaiken kiireen keskellä se rakkaan olkapää vois 

olla avuks. Joka tapauksessa mun täytyy 

olla tyytyväinen siihen, että nähdään suhteellisen 

usein, kun Jesse on saanu asiat siellä hyvin 

toimimaan. Eletään omaa erillistä elämäämme 

kumpiki tahollaan, mutta viikonloput on aina 

tosi tärkeitä jaksamisen kannalta. Vaikka ei 

paljoo oiskaan ehtiny viikolla jutella, 

on viikonloppuna taas ihan samanlaista kun 

ennen. Riitelyyn ja turhaan säätämiseen ei jaksa

kuluttaa energiaa, kun aika on niin rajattua.

Meillä tuli kaks vuotta täyteen pari viikkoo sitten

 14.9. Päivää me juhlittiin puhelimen välityksellä. 

Mä sain viikonloppuna Jesseltä lahjaks superhienon 

Remington Silk epil 5 in 1 -epilaattorin. 

Ja voin kyllä sanoo, että on hintansa väärti vehje. 

Suosittelen kyllä kaikille ihokarvoistaan kärsiville 

olennoille tätä langatonta monen vaihtopään

epilaattoria, joka oikeesti ajaa myös tosi

lyhyet karvat pois. Ja sitä voi käyttää suihkussa!

Mä kudoin Jesselle sukat ja annoin 

herkkupaketin mukaan Nibizan (Niinisalon paratiisi) 

lämmössä avattavaks. 

Ens viikolla se saa 

vielä toisen lahjan, jota oon työstäny pitempään. 

Siitä sitten myöhemmin ;) Hullua ajatella,

kuinka nopeesti se aika vaan menee. Kohta

mä jo täytän 18 ja ollaan tunnettu Jessen

kanssa siitä lähtien, kun olin 14...

 Mutta tosiaan, lukion toka vuosi on ny 

pyörähtäny käyntiin ja mitään muuta en 

odota kun lomaa :D Arki rullaa perusaikataululla, 

eli niin, että aikaa ei oo mihinkään ja silti 

mä säädän kaikkee koko ajan. Hyvin on vielä 

tähän asti pärjätty. Välissä tässä on ollu

Weekend festival, Tykitystä, reenaamista

ja kaikennäköstä muuta.

Postauksen lämpöö -otsikko viittaakin 

siis moneen asiaan. Kaipaan

lämpöön, aurinkoon! Lisäks kaipaan sellasta

rauhallista lämpöstä mielentilaa, jonka toivottavasti

saavutan lomaillessa ja lopulta kaipaan tietenkin

Jessen lämpöö. Sitä kaikkein tärkeintä läheisyyttä.

Onneks tätä kaikkee on luvassa.

Syyslomalla lähen perheen kanssa 10 päiväks

Portugaliin ja Jessen saan taas ens viikolla kotiin.

Tässä muuten linkit edellisiin

Se meni inttiin -postauksiin:

Se meni inttiin; Part 1 - Sailing

Se meni inttiin; Part 2 - Home alone

Yritän nyt taas elvyttää bloggaamistani

ja olla vähän aktiivisempi. Syksy

on kaikilla kiireitä täynnä, mutta

ajatusten purkaminen tänne on mulle

kyllä tärkeetä. Kiitos kaikille,

jotka jaksaa mun kirjotelmia lukee!

"Ollaan vanhempii ku koskaan ennen,

ja nuorempii ku tullaan ikin olemaan.

Meil on silmää biomassan kauneudelle

ja kiistaton halu mennä kovempaa."

Ihanaa syksyn jatkoo!

xoxo

Kerttu